United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi Jaako... Jaako... Hän tulee vaatimaan minut tilille... Mitä täällä on tapahtunut?... Vastatkaa minulle, Herran nimessä!... (Tapani välttää) Mitä...? Te käännytte pois! te vaikenette...? Mitä pitää minun tästä kaikesta ajatteleman...? (Muistutellen) Johanna tiedottomana... Hyvä Jumala!...
Te vaikenette kaikki," jatkoi hän, "ah, niinpä on sitte lapseni revitty! O Jumala, se on kuollut saamatta pyhää sakramenttia, tulematta elähytetyksi kristittyin yhteydessä! Oi, ystäväni, rukoilkaa, rukoilkaa sen onnettoman sielun edestä!" Hänen tilansa oli hirmuinen. Lääkärillä, joka heti kutsuttiin, oli suurin levottomuus hänen hengestänsä; sillä yksi juoksetus-puuska seurasi tiheään toistansa.
"Missä ovat todistukset siitä, että hän on meidät pettänyt, että Totilan kirjeet ovat hänelle saapuneet? "Nähkää, te vaikenette, älkää tehkö vasten oikeutta, sellainen hävittää valtakunnat ja kansat." Suurena ja jalona hän seisoi korkealla paikallaan, auringon loisteessa, voimakkaana ja arvokkaana.
Hän odotti lohdutusta, rauhoitusta, mutta kohtasi neuvotonta levottomuutta. Apulainenkin luuli kohdanneensa odottamatonta. Te ette sano mitään, jupisi neiti. Te vaikenette ja minä häviän yöhön. Te olette sanonut, että luontokin saarnaa ihmisille, mutta minulle on se yhtä tyly kuin tekin: se saarnaa lakia.
Te vaikenette, kreivitär, sanoi hän, kääntyen Rosan puoleen, te ette siis tahdo lahjoittaa kättänne minulle? Riensin Rosan avuksi. Sisareni ei luonnollisesti voi noin nopeasti kohtaloansa ratkaista. Ja kuka voi tietää, jos isämme myöntyy siihen, että hän menee naimisiin »vihollisen» kanssa tahi kenties ei Rosa voikaan vastata noin äkkipikaiseen ihastukseen.
Te olette kuulleet, että hän on sen vannonut, ja se, joka vielä uskaltaa epäillä hänen sanojaan ja rehellisyyttään, sen leimaan minä valehtelijaksi ja kutsun hänet taistelemaan kanssani aseilla millä hyvänsä, olkoon hän sitten upseeri tai sotamies ... sodassa on jokainen urhoollinen sotamies aatelismies. Te vaikenette; eikö ole ketään joukossanne, joka uskaltaa nousta syytöstään puolustamaan?
Björniin Hurtan silmä siirtyy, lehahtaa jo leppeämmin: »Teidän kasvoillenne piirtyy, mihin teill' on mieli lämmin Armeijaan te astumista ootte usein aatellehet, vaikk' on noista aikehista toimet tärkit estänehet. Nyt ei niistä estett' enää: virastanne ootte vapaa! Vaikenette? Teette tenää? Onko tuo nyt urhon tapaa?»
Tuo käskykirje ei koske minua, vastasi mylady kylmästi, koska siinä ei ole minun nimeni. Nimenne! Onko teillä sitten mitään nimeä? Minulla on teidän veljenne nimi. Erhetystä; minun veljeni oli vaan teidän toinen miehenne, ja ensimäinen miehenne elää vielä. Sanokaa hänen nimensä niin pannaan se tähän Charlotta Backson'in sijaan. Eikö?... Ettekö tahdo?... Te vaikenette?
TIITUS: Olkoon niinkuin sanotte: ei mikään ole minulle mahdotonta. Nyt on juhlien viimeinen päivä. Tulkaa tänne kaikki, pyytäkää mitä tahdotte, minä täytän kaikki teidän toiveenne. Miksi ette pyydä minulta mitään, että voisin täyttää teidän pyyntönne. Ystävät näinhän minulta menee päivä hukkaan. No, miksi vaikenette? Onko vaikea sanoa? YLEIS