United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sie paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa. Katso Kiesus karjaistani.
tai: "Tule tänne pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka. Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmottele; Mie sanon sinulle jällen, Haastan mielihaikiani. Sitten vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sa paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kuin kullan kukkarossa, Asut kuin armahan povessa."
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Minkä osan ottamisen ja kanssakärsiväisyyden onnettomasta tapauksestansa eikö anna tyttö moninaisille eläviksi ajatetuille aineille, kun laulaa: Tuota saariki saneli, Saaren rannat raukoitteli, Tuot' itki ihanat nurmet, Ahot armahat valitti, Nuoret heinät hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emontuoman turmellusta; Eipä nouse nuoret heinät, Ei kasva kukat kanervan, Kasva ei sinä ikänä Sillä tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattuna, Emontuoma turmeltuna.
Suomalaisen kansanrunouden huomattavimpia ominaisuuksia on se virkeä luonnontunto, joka kaikkialla ilmaantuu. Luontoa pidetään ystävänä, armaana toverina, jolle uskotaan kaikki tunteet ja huolet. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Toiset ovat ihan varmaan nykyisempinä aikoina syntyneet, niinkuin "Vangittu pannu" I, 108, joka nähtävästi on Kustaa III:n päiviltä.