United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun me aukaisimme Düben'in huoneen oven, juostaksemme ylös katolle, niin löivät liekit meitä vasten silmiä, ympäröivät meidät joka haaralta ja polttivat kasvojamme ja vaatteitamme. Mutta ylös piti meidän päästä, koska muutoin emme voineet tulla katolle, joka myös oli tulen vallassa. "Heittäkää katto alas!" huusi kuningas.
Siihen katkesi keskustelut, kun ulkoa alkoi kuulua raskaita askelia ja sitten oven kahvan hapuilua. Kohta aukesikin ovi, ja sisään työntyi kaksi paksuihin pahtoihin pukeutunutta, yltä päältä räntäistä miestä, joista edellinen hyvän-illan virkettyään sanoi: Suokaa anteeksi, meidän täytyy keventää vähän vaatteitamme.
Aamulla k:lo 8 pidettiin rukous asentopaikassamme, sen jälestä puhdistimme vaatteitamme ja hioimme miekkojamme ja painettejamme. Olopaikkamme ohitse kulki maantie, jota myöten yhtämittaa kulki milloin muonakuormia, milloin joku sotaväki-joukko, milloin taas sotavankeja muutaman kasakan saattamana.
Helmikuun 2 päivän olimme vielä samassa majalassa. Paikkailimme vaatteitamme ja jalkineitamme oikein aika kiiruulla, prikatin päällikkö oli sen käskenyt ja antanut tietää että hän pitää niille tarkastuksen seuraavana päivänä. Sitä paitsi pitää soturin aina oleman eheän ja puhtaan, jos vaan suinkin siihen on tilaisuutta.
Tammikuun 30 päivän olimme samassa majatalossa puhdistaen vaatteitamme ja aseitamme, sekä pesten itsiämme kun olimme loassa ja savessa rypöneet monta päivää silmiä myöten, sillä marssissa on hyvin vaikea väliin saada vettä juodaksensakaan, sitä vähemmin pesemisiin; näet kun rivistä ei saa poistua askeltakaan. Tammikuun 31 päivän olimme yhä vielä samassa majatalossa. Iloinen uutinen!
Meillä oli täysi työ saadaksemme vaatteitamme ja itsiämme edes vähänkin kuivatuiksi, kun oli niin kovin ahdas noissa kylän pienissä talohökkeleissä ja pihalla nuotion ympärillä ei liioin ollut aivan hyvä olla, kun myöskin oli jotenkin kova pakkanen.
Joulukuun 30 päivän olimme samassa kylässä. Aamupäivällä pääsimme erään talon huoneisin, joten meillä oli parempi maja ja oltava kuin edellisenä yönä. Täällä sitte istukselimme vallan tyytyväisinä paikkaillen Balkanilla revenneitä vaatteitamme sekä jutellen yhtä ja toista hupaisista ja vaikeista seikkailuista Balkanilla.
Kävimme äksisiä, harjoituksissa ja teimme vahtia asentopaikkamme ympärillä sekä yhtä ja toista askaretta, mitä sotaleirin järjestykseen kuuluu. Pesimme vaatteitamme, hankimme lämmitys- ja keittopuita sekä härkiä ja lampaita syödäksemme. Elämä tuntui täällä kaukaisessa sotaleirissä syksyn kolkoilla kylmillä ilmoilla jotenkin yksitoikkoiselta.
Herrasväet ovat useasti hyviä auttamaan köyhiä. Ehkä saamme siellä levähtää ja vaatteitamme kuivata.» Kiiruhtaen kulkivat he nyt eteenpäin siksi, kunnes tuli vastaan eräs mies, jolta Leena kysyi: »Mikä on tuon kartanon nimi?» »Se on Pöyhkeälä», vastasi mies, »ja siellä asuu eversti Pöyhkönen.» Vastauksen saatuaan Leena läksi taas eteenpäin ja joutui vihdoin kartanoon.
Jos joku olisi minulle vakuuttanut, että tuo pieni kerjäläistyttö, jolle äitini tapasi antaa vanhoja vaatteitamme, rakasti isäänsä ja äitiänsä yhtä paljon kuin minä, että hän halusi leluja ja makeisia yhtä hartaasti kuin minä, että hänellä oli pieni, likainen, ruma nukke, jota hän rakasti yhtä paljon kuin minä kaunista vaaleatukkaista, sinisilnmäistä Roosaani, joka osasi avata ja sulkea silmänsä, niin olisinpa sitä suuresti epäillyt.