United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningas ja Campobasso istuivat vastakkain, mutta kauempana toisistaan kuin mitä sula kohteliaisuus olisi vaatinut; kreivi keskellä huonetta, kuningas telttansa alla, jonka toinen puoli oli verhoilla peitetty, toinen tuon jykevän tammisen pöydän suojelema.
Hän tunsi, ettei hän kyllä oikein sydämmestään voinut rakastaa tuota kainoa, hiljaista tytärtä, jossa hän olisi vaatinut hilpeämpää luonnetta, vaan tätä mielipidettään ei hän mitenkään osoittanut ei puheissa eikä käytöksessä. Vanhemmat siis elivät toivossa, että nuoret olivat kuin luodut toisiaan varten.
Ei hän mitään vaatinut, ei tahtonut kuulla... »Muista, jos muistat», sanoi, »ja jos et muista, niin et muista». Mutta juuri sen vuoksi minä sitä enemmän... Jos ovat niin asiasi ? Mutta eiväthän ne ole niin oikeastaan! Enhän minä ole häntä unohtanut! Ei, ei, minä luulen vain.
Suku eli sitten kunnioitettuna jä siunattuna, mutta ei mikään menestys voinut houkutella sitä luopumaan vaatimattomasta elämästään isien maalla. Eikä heistä kukaan ollut vaatinut muuta aatelista oikeutta kuin mitä heillä alkuperäisesti oli.
Mutta hän otti vielä yhden papereista, jotka olivat pöydällä, lausuen: "Vielä seikka, joka koskee tätä asiakirjaa. Neuvosto on vaatinut, ja minun on myöskin aikomus hyväksyä tämä heidän ehdotuksensa, joka koskee sen mainion rykmentin hajoittamista, jossa te palvelette, kapteeni. Katsoen siihen, että nyt on rauha kaikkien naapurien kanssa, on mahdollista vähentää sotajoukon määrää.
Edit tiesi tämän ja hän oli sentähden vaatinut, että minun oli mentävä kotiin kello yhdeksän ja pantava heti maata. Asuntonani oleva talo oli kolme sukupolvea ollut sen perheen omaisuutta, jonka nuorin ja ainoa edustaja suoraan alenevassa polvessa minä olin.
Hän kulki ja mietiskeli nyt, kuten aina, milloin raskas työ ei vaatinut kaikkia hänen ajatuksiaan, suhdettaan Doraan, muutosta, mikä oli tapahtunut Dorassa ja piinaavaa, selittämätöntä mustasukkaisuutta, joka ahdisti häntä kuin painajainen.
Joka olisi vaatinut häntä johonkin alentavaan askareesen, olisi kevytmielisesti loukannut mitä arvokkaimman miehen tunteita, ja tästä, minä havaitsin sen, olivat talon naispalveliat niin vaistomaisesti vakuutetut, että he itse-altansa aina toimittivat semmoisia töitä, ja tavallisesti sillä aikaa, kuin hän luki sanomalehtiä ruokakammion valkean edessä.
Kuori alkoi tahraantua ja nurkat vääntyä koirankorville, niin että se lopulta piti kääriä paksun, harmaan paperin sisään. Ei käynyt syönti päivällä eikä yöllä nukkuminen. Kuumuus oli kohonnut vielä korkeammalle. Vuoteesta ei ollut kuin riekaleita jälellä. Veljenikin oli vaatinut vuode-eroa ja laittanut itselleen oman tilan sohvan kannelle toiseen huoneeseen.
Minä, vastasi Aramis heleällä äänellänsä, olin päättänyt antaa hänelle kirjeen, jos hän olisi sitä vaatinut, mutta samalla kun minä toisella kädelläni olisin ojentanut hänelle kirjeen, olisin minä toisella syössyt miekkani hänen lävitsensä. Sitä minä odotinkin, sanoi Athos, ja sen vuoksi asetuin minä väliin.