United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensin tuli sisälle Alholan muori ja niijasi peräpöydän puoleen. Hänen esimerkkinsä vietteli vaarinkin niijaamaan ainahan ne akat meitä johdattavat harhaan. Muori vietiin salin takaiseen kamariin muun naisväen seuraan. Vaari jäi saliin. Otti tuolin ja istui. Mutta istui vähä toisin kuin muut. Sillä hän asetti tuolin karmin etupuolelleen ja jalkansa sen kahden puolen.
Jos vieras sanoi leikkisanan, niin kottarainen sen matki, ja sillä välin se alinomaa huusi: "Hoi! Figaro, ota vaari! Figaro, ota vaari!"
"Mutta teidän kengännauhanne on päässyt auki, ja eteenpäin täytyy lähteä". "Niin, mutta tuopa taaskin johdatti mieleeni erään seikan", sanoi äiti. "Tämä se on mitä paraimpia merkkejä: ota vaari, mitenkä hän kenkänsä länttään astuu, sisäänpäin vai ulospäin, ja laahustaako ja kuluttaako hän paljon jalkineita".
Kun velallinen oli mennyt, sanoi emäntä tavallisesti: »Sinä olet sellainen ... kun et edes yhtään tahdo ... ei suinkaan ne ikänä maksa.» »Noo, kyllähän maksaa kun jaksaa, mitä sinä siinä turhia. Kukahan tässä nyt ihmisiltä väkipakolla.» Ja kun muori sitten vielä kinasi jotain ja vaari vastaili, jätettiin asia siihen. Velkakirjat saivat maata arkunpohjalla, ja ihmiset tiesivät sen.
"Kyllä minä syyn siihen aivan hyvin ymmärrän", sanoi Simo; "siksi olenkin vastenmielisesti, ainoasti hädän pakosta tullut tänne näin aikaiseen käymään". "Vaiti, vaari, vaiti! Hyvä on että tulitte minun Vuorimaan-loistoani katselemaan, niinkauan kuin se vielä paistaa.
Tarkka vaari oli pidettävä ettei tykki päässyt menemään omin päinsä liika kovaa vauhtia, sitten se olisi mennyt vuoren rotkoihin tuhansiksi pirstaleiksi, ja siitä olisi ollut päälliköillemme ankara edesvastaus ja meille suuri häpeä.
Kohta pihalla tuli vaari meitä vastaan, saattoi minut kyökkiin ja esitteli minun ruustinnalle, joka oli siellä. Minä en ollut ennen ruustinnaa nähnyt ja katselin häntä jotenkin terävästi silmiin, seisoen kyökin ovipielessä, sillä välin kun vaarini puhui hänen kanssaan niin hiljaa, etten monta sanaa erottanut. Kun keskustelu päättyi, käskettiin äitinikin sisälle.
Mitä taas sinuun tulee, Frans", jatkoi kuolevainen ja käänsi sammuvat silmänsä vanhempaan poikaansa "älä närkästy sanoistani, äläkä katso niitä moitteeksi entisyydestä, vaan ainoastaan pyynnöksi tulevaisuuden varalta. Ota vaari itsestäsi, Frans! Sinulla ei ole halua työhön, ja siinähän kumminkin on ainoa suoja köyhäin rehellisyydelle.
Ei mikään eikä kukaan muu ollut kuin äitini, hän yksinään oli äitini! Aamulla vei vaari minun perunamaalle, josta minun oli roskaruohoja pois nykkiminen, ja varoitti ett'en saa nykkiä pois perunan taimia. Eikä se muistutus ollut aivan tarpeeton. Perunan taimet tosin tunsin, vaan olisin ehkä huomaamattani tullut nykäisseeksi niitäkin, jos ei minua olis siitä uudesti muistutettu.
Miina on tehnyt eron juoposta sulhasestaan ja ottaa kyllä halusta toisen paremman, mutta Liisu sinua rakastaa, ja katso ettet suotta sitä rakkautta hylkää, sillä totinen rakkaus onnen tuo. Ota, poika, vaari vakaasta neuvostani.»