United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
AINA. Niin kyllä, taaspa sa mun nähdä saisit. LIISA. Sä, Aina, aika hyvä olet vain! Kas, maistui niinkuin mehu mansikkain! AINA. Ah, Liisa lintuseni, kuules vaan, Maailma tämä onko ollenkaan Niin paha, kuin on vaari kuvannut? LIISA. Vaan totta vaari ain on puhunut!
Tämä tapahtui, ja he menivätkin mieluimmin sinne, sillä vaari Blomros huvittelihe veistämällä ja laittamalla heille joululahjoja. Vaari Blomros oli niin sydämellisesti hyväntahtoinen. Joulukuusi paloi salissa Göthildan iltana, Loppiaisena.
Vihdoin tekee vanha vaari pari kysymystä tuulesta ja kalojen kulusta. Niihin vastataan eikä kukaan jälleen pitkään aikaan puhu mitään. Pata porisee liedellä, meri kohisee tuvan takana. Kaikki on niin kotoista ja turvallista. Keskustelu pääsee vähitellen vauhtiin.
Ajatelkaa vaan, Simo vaari olenhan minä jo neljä vuotta ollut nainut mies kuinkas te siis voitte luulla minun muistavan minkänäköinen on laulutytön sääri, tai hänen hameensa pitsipäärmäys, tai millä lailla hänen jalkansa kepsuttelee j.n.e. Ne asiat minä jätän naimattomille hulivileille, semmoisille kuin Heikki ystävälleni".
Päästyänsä portille, pysähtyi hän ja kiipesi alas rattailta. Talonväki näki hevosen ja kummastui. He kyllä arvelivat hänen heille hevosen ostaneen, mutta eivät tohdi sitä sanoa. Isäntä tuli aukaisemaan porttia. Mistäs, vaari, olet hevosen saanut? sanoohan. Ostinpa vaan, kun halvalla osuin saamaan. Niitäppäs häkkiin heinää hevoselle yöksi. Otappas tämä säkki tästä.
"Ja mustia orjia, myös sama luku, Teräsruumiita, jotka ei matkalla huku. "Sä näistä tavaroist' ota vaari, Ja kohta matkaan lähde, Ansaari. "Ne ynnä tervehdykseni sie Firduusille suurelle Tuus'iin vie." Ansaarista syystä sä hyvää luulit: Hän kuormasi kameelit ja muulit; Ne kalleilla kunnialahjoilla lastas, Jotk' kahden maakunnan veroa vastas.
Ja sitten nuot ihastuttavat päivät, kun hän vähitellen taas toipui entisillensä! Kuinka suloista oli päivästä päivään ottaa vaari jokaisesta pienestä edistyksestä toipumisen tiellä! Se oli kuin olisi ottanut vaarin lehdistä, kun keväällä puhkeevat, taikka kukkasten kuvuista, kun vähitellen aukeevat auringon säteille ja levittävät tuoksuansa.
"Pysykää te vain vaari kulta vielä kauvan peränpitäjänä, se on meille kaikille parasta", huomautti Katri ja lisäsi: "ette usko, kuinka paljon pidämme teistä; teitä rakastamme kaikki kuin silmäteräämme". "Kyllä sen tiedän, lapsi-kulta, kyllä sen tiedän, mutta kaukaa en voi isäntänä olla. Kuolema tulee, sen siipien humun jo korvissani kuulen, ja tulkoonpa vain, johan on aikakin.
Kerran keskensä isännät, Rannin miehissä rupesit Pyhäiltana puhuhun, Julkisesti juttelehen, Kuin on Oulussa pahoja, Tullissakin turkasia; Syövät syökärit rahatta, Ilman työtä tullin miehet, Kun vievät välistä reestä Evähiä matkamiesten. Talon vaari taitavasti Kysyypi kylän väeltä: "Kusta nyt saisin kumppanita, Kusta matkallen toverit?
Miettikää siis tarkkaan, mitä omatunto ja kunnia vaativat. Saatatte asettua tähän pihaan ja tuohon metsänrantaan. Huomenna auringon noustessa saamme tarkemmin keskustella taikkapa jo ehkä iltayöstäkin, sillä aika kuluu ja meidän täytyy ottaa siitä vaari.