United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ettekö tiedä, meidän tulee jakaa kaikki, surut ja murheet, vaivat ja vastukset TOPRA-HEIKKI. Elä heitä rukoile, turhaa se on. Tule tänne, että saamme puhella vielä viimeisen kerran, istumme tähän kirjoitelkaa sitä rotokollaanne siellä sen aikaa. VALLESMANNI. Ilmoittaako Vaaranen, mihinkä Ruohomäen rahat ovat joutuneet? Pysy totuudessa, Antti, käyköön kuinka hyvänsä!
"Seisahtakaat vähän, ukkoseni!" huusi Vaaranen, "kala on näykkinyt." Samassa veti hän ylös suuren hau'in, joka pyrstöllään ruuhen pohjaa mäykytti ja räpisti niin että vesipisarat auringon valossa hopiana loistivat. "Luulen teitä noidaksi!" sanoi ukko ihmetellen, joka ei koskaan ennen semmoista uistinta ollut nähnyt. "Ei ensinkään, ukkoseni! se on aivan selvä seikka.
Vaaranen siirtihe ahtaasen perähän, ja edemmäksi järvelle tultuansa, otti hän avarasta lakkaristansa jotakin, jonka hän heitti järveen. Se oli engelskan hau'in uistin. "Mitäpäs Koivistossa teet, Vaaranen?" kyseli toinen. "Aikoon, näethän, patruunille ilmoittaa itseäni hakiaksi koulumestari-virkaan."
Palkka on vähäinen, vaan jos hän ravintonsa järvestä hankkii, niin kyllä hän sitten elää. Seuratkaat nyt kyökkiin! Hyvästi, herra Mölhönen!" Mölhönen sai mennä menojansa, mutta Vaaranen runsaasti rouvalta ravittiin, käskettiin jäämään, vaan hän piti puheensa ja meni Juha P:lle. Tämä ei ollut muu kun sen rikkaan talon-tyttären isä ja otti Vaarasta hyväntahtoisesti vastaan.
Mölhönen oli jo istunut herramaisesti ja tottununna mustaan sohvaan. "Kah! mikä se on?^ sanoi patruuni ja se'estyi, kun näki Vaarasen haukinensa. "Niin," vastasi Vaaranen rohkeasti, "poikki lahden tänne tullessani, heitin uistimeni järveen ja sain tämän; koska luulen kala-veden olevan patruunin, niin pyydän haukeni tänne jättää!" "Sepä oli siunattu hauki, ystäväni! mitä se maksaa?"
ANTTI. Minähän tämän olen hyyrännyt. VALLESMANNI. Nimi? ANTTI. Vaaranen, Antti Vaaranen, työmies. TOPRA-HEIKKI. Ilman työtä ja ruokaa. VALLESMANNI. Vaimonne? SILJA. Silja Korpela. VALLESMANNI. Ja nämä muut? MATLENA. Matlena minä olen. Mehtolan Matlena, Savion kylästä, Kuopion pitäjää. Tuo, joka uunin luona seisoo, on veljeni, Mikko. Ja tämä tässä on Topra-Heikki, Pohjanmaalta.
"Loruja! talon-pojan tyttäret kyllä tahtovat rouviksi tulla; semmoinen mies, kun minä, helposti tyhmän maa-tytön nipistän. Sinä häntä et saisi, olet liiaksi kohtuullinen mies, veikkoseni Vaaranen." "Minäpä en ole aikonutkaan ketään kosioita, tahi naida. Sen, joka on vastaava ja hoitava toisten lapsia, pitää oleman lapsitoinna."
Siinä häntä mainitaan vallan ihmeenä, ja sen vuoksi kait' hänelle on annettukin nimi Topra-Heikki, ei hän Topra ole, papinkirjassa VALLESMANNI. Missä olette viettäneet nämä viimeiset päivät? Vastatkaa ensin te, Vaaranen. Tunnusta kaikki rehellisesti. Elä salaa mitään. ANTTI. Keskiviikkona läksimme Matlenan kanssa näitä hakemaan, Mikkoa ja Topraa. Lauvantai-iltana ne löysimme Suonenjoelta.
VALLESMANNI. Oletko valmis? ANTTI. Olen. VALLESMANNI. Sitten lähdemme. MATLENA. Kuolemanrangaistuksen? Niinkö sanoitte? VALLESMANNI. Sehän se tulee tahallisesta murhasta. Muita suuria rikoksia kun vielä on lisäksi. MATLENA. Nuori hän on, parhaassa voimassaan ja nyt jo päivät lopetetaan. Ei ole ihmisillä enää sääliä eikä Jumalalla armoa. VALLESMANNI. Tulettekos, Vaaranen? ANTTI. Hyvästi jääkää!
"Tahtoisin vakaan vastauksen," virkoi Mölhönen kopeasti. "Ei ole minulla aikaa semmoisiin! Nyt on muita toimittamia. Hakekaat kernaasti minun puolestani; vaan saatatte tekin olla täällä samassa asiassa?" sanoi hän Vaarasta ystävällisesti katsellen. "Niin olen herra patruuni!" vastasi Vaaranen kumarrellen. "Hyvä! hyvä! tarvitsemme kelvollista opettajaa, joka semmosia haukia järvestä pyytää.