United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser" Peki-Saska ol´ hyvi selvä vetelemmää sirmankkaa ja soittelemmaa violii. Ku millo vaa potattitalkoiss tanssittii ja muuta lystii kyläpojat pit´tiit, ol´ hää ain auttamass, jott´ei vaa ikäväks käis. Kyll häne pel´värkissää ol´ monelaisii äänii ol´ jumalissii ja ol´ taas hullukurisiikii.
Ilta oli kaunis ja linnut lauloivat puitten oksilla. Valtteri kulki hiljaa ja varovasti. Joka askeleella katsoi hän ympärilleen, väijyisikö joku kiven takana. Oli aivan, kuin jotain olisi liikkunut tuolla ojan pohjalla. Kenties oli se susi. Paras lienee, että lyön rumpua, ennenkuin sitä lähestyn, ajatteli Valtteri. Trrrrrr, niin löi hän rumpuaan. Silloin taas liikahti... Vaa!
Vaa! ja varis lensi ojasta. Kohta Valtteri taas kehkaantui. Hyvä, että on tuo rumpu mukanani, ajatteli hän, ja astui rohkeasti eteenpäin. Hän lähestyi lähestymistään riihtä, jonka luona sudet olivat pässin tappaneet. Mutta mitä lähemmäksi hän tuli, sitä hirveämmältä näytti riihi. Sen oli ilma syönyt harmaaksi. Kuka tiesi, kuinka monta sutta siellä piileilee!
Toiseksee ni kyll Ruot´-Juhanass ol´ hyvvyyttäkkii ja yks ystävä hänell ol´ koko maailmass, vaikk se vaa ol´kii vanha, ihmisille vihane rakkikoira, joka maleks ympäŕ Hämälälä puolell pitäjää. Kaikkii ihmisii se haukku ja ku kiin pää
Ei hää taas osannt niittää tehä ruuvvastakkaa, minkä hää sai eikä hää sunkaa koittantkaa. Ku hää ol´ viel nuoŕ, ol´ häntä lyöt kepill, jott saaha työhö. Sev verra se autto, jott hää saatii hakkaamaa vähä halkoi nii kauvva, ku jokkuu kasso päält, mutt ku hää vaa jäi taas isseksee, viska
Tuo viimeinen arvostelu oli Ryhäsen oma. Lopuksi lääkärintarkastus, yksityiskohtiin menevä. Sairaille ja raihnaisille annetaan omat vaatteensa takaisin ylleen, ja he saavat lähteä hiljakseen kotia kohden. Toiset vielä ilkkuivat portilla: "Maalta olet sinä tullut ja maalle pitää sinun jälleen menemän." "Ras, vaa, rii, tiree, ras, vaa, rii, tiree."
Mutta nyt ei ole minulla muuta jäljellä kuin viimeisenä raskaana velvollisuutena laskea kaa! kaa! kaipauksen seppele sinun ennenaikaiselle haudallesi ja kiittää sinua kaikesta siitä, mitä meille olit, ja vaa! vaa! varsinkin siitä, mitä olisit voinut olla.
"Tuoss' ois teille, matami, vähän niinkuin tuomisia", virkkaa Niiranen ja nostaa kahastansa kaksi kaunista kuhaa akkunalaudalle. "No mut Niirane kulda", sanoo matami ihan liikutettuna. "Mitästä mulle tämmotto iso kala? Eiks siell' olis pari pikkuruist' affent' vaa?" "No ei nyt ahvenista; hyvän kuhan minä olen teille luvannut, ja nämä on nyt hyvän puoleisia. Ottakaas koreasti vaan, matami."
»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu Saskalle. Mutt hää vaa käänäi
Ruot'-Jussi. G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser". Muistaha mie Ruot´-Jussi. Hää ol´ ruot´ukko siell Rouheelass ja muuttel´ tallost talloo ympäŕ vuotta oleksel´ enimittäi vaa suuriss talo