United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuri miesjoukko kokoontui yhteen ja wiinaa annettiin waan wapaasti, mutta wiimein juopuiwat kaikki niin, että he huusiwat, pauhasiwat, noituiwat, kirkuiwat, teuhasiwat, riiteliwät ja tappeliwat. Wihdoin uupuiwat he nukkumaan mikä mihinkin. Mutta lienee heissä ollut joku walpaskin, sillä sinä yönä warastettiin mieheltäni kaikki rahat puti puhtaaksi.
He uupuiwat niin, etteiwät woineet silmiänsäkään liikuttaa, mutta sydän, se waan woi elehtiä ja se toi tuntoon kauhean tuskan lapsen tähden ja ainoa mikä wielä antoi hiukan toiwoa heidän murheelliseen sieluunsa, oli se, että ehkä muut hakijat lapsen löytäwät. Noin oli haettu jo toisen päiwän illalle ja ainoa toiwo oli waan nyt niissä, jotka wielä oliwat yhä metsässä.
Moni hakija oli moneen kertaan wäsynyt, moneen kertaan lewähtänyt, ainoastaan wanhemmat oliwat myötäänsä jaksaneet. Woi kuinka rakas on lapsi wanhemmalle. Mutta luonto waatii welkansa rakastawimmaltakin. Wanhemmat uupuiwat nyt, ei tahdon, halun ja rakkauden puolesta, mutta ruumiin woimat pettiwät.
Kun eräänä talwisiltana tuli hirweä lumipyry, pitiwät he sen erinomaisena onnen sattumana aikeensa salaamiseksi. He lähtiwätkin pyry=ilmassa, myöhään iltamalla tuolle pitkänlaiselle talottomalle taipaleelle, kelkka perässä ja niinkuin jo tiedämme, uupuiwat he puoliwälin paikoille.
Sitä samosiwat ja kulkiwat he ristiinrastiin, tarkastellen joka pensasta ja mättäänkoloa. Kauwan eiwät he sitä kuitenkaan woineet tehdä, sillä heikon, huolehtiwan äidin woimat uupuiwat nyt peräti. He istuiwat muutamalle mättäälle niityllä, sydän täynnä sanomatonta surua ja tuskaa. "Woi minun lastani, woi minun lastani!" huudahteli ahdistettu äiti ehtimiseen ja wäänteli käsiään tuskissaan.
Minä en tietänyt, mihin menin, mihin juoksin, mutta minä juoksin waan, juoksin niin kauan, kuin woimani riittiwät, ja kun en jaksanut juosta, käwelin, sillä sydämessäni soi waan alati yksi ja sama ääni: pois, pois täältä, kauas pois. Wiimein, kun woimani uupuiwat, wäännyin minä makuulleni erään ison kuusen juurelle, murheesta ja wäsymyksestä uupuneena, paremmin kuolleena kuin eläwänä.
Paljon oli äiti jaksanut rakastetun lapsensa tähden, mutta nyt hänen woimansa uupuiwat. Hän kaatui kowalle tautiwuoteelle ja taisteli kauwan elämän ja kuoleman wälissä. Usein juoksi lapsi äitinsä sairaswuoteen luo ja silitteli hänen kuihtuneita kaswojansa. Silloin awasi äiti riutuneet silmänsä ja katsoi lastaan. "Lapseni", kuiskasi hän silloin ja painoi taas silmänsä umpeen.