United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään? Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?» ja sitten hän sen sanoi...
Jätinkö patjan koskematta Roomaan, Rodunko puhtaan itseltäni kielsin Ja valituimman vaimon, tullakseni Ivaksi sulle, norkkoin vilkkujalle? CLEOPATRA. Hyväinen, ANTONIUS. Irstas olet ollut aina. Mut syntihin kun paadumme, oi, kurjaa! Jumalat viisaat meidät soentavat, Likaamme upottavat kirkkaan järjen, Meit' erheitämme jumaloimaan saavat, Ja nauravat, kun omaa kurjuuttamme Isottelemme.
Minä tiedän vaan, että hänen maallinen onnensa on murtunut kuten minunkin. Niin olen minä nyt kuin vesiajolla kulkeva laivanhylky, harhaillen ulapalla, kunnes aallot upottavat pohjaan. Ystäväni, ethän enää ihmettele käytöstäni? Ja nyt tiedät surullisen historiani, tiedät että olen kokonaan kompastunut kohtalooni. Tähän lopetti onneton ystäväni kertomuksensa. Minä kunnioittavasti vaikenin.
Silloin ne palaavat pesään yhtä mahtavana pyörteenä ja alati tuon suuren yksinvaltaisen tarkotusperän paisuttamina rientävät kellareihin, upottavat päänsä kaulaa myöten hunaja-ammeihin, täyttävät itsensä kuin tynnyrejä uudistaakseen uupuneet voimansa ja menevät taas hitain askelin sitä makeaa, uneksimatonta ja huoletonta lepoa nauttimaan, joka heidät helmaansa sulkee seuraavaan ateriaan saakka.