United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kaaoksesta kaikkeuden Loi luoja maailmoita, Kun sumut sankat yöhyen Säteistä päivän kirkkauden Hän selvitteli laulullansa Niin taivot kaartui, säihkyi salamoita, Ja kuut ja tähdet kiertoon orjistuivat Ja vuoret nousi Ja uomat uurtui Ja virrat vuolahat lannistuivat.
Mutta mahtavat herrat kulkivat syvissä mietteissä ja arvelivat, että olisihan meillä jo varaa hankkia Suomelle taidekauniskin koski. Onhan muillakin sivistyskansoilla taidekauniita koskia, on oikein sellaisia, joiden uomat on taidokkaasti vuoreen uurrettu, ja itse kosken voi panna höyryn voimalla käymään tai seisahtumaan.
Eilert Olsen pysähtyi ja jäi tuijottamaan häneen, ajatusten vielä kulkiessa kaukana. Näytti siltä kuin hän vasta vähitellen olisi käsittänyt Toinin sanat. Silloin tasoittuivat tuskan uurtamat uomat hänen otsallaan, ja kasvojen ilme kirkastui. Te olette oikeassa. Minä en saisi moittia perinnön merkitystä, minä, joka itse olen saanut niin siunatun perinnön äidiltäni.
Näin edessäni vuolaat virtain uomat, joiss' syöksyy alas korven voimat ylväät ja suuret rikkaudet, salon suomat, ja ikimetsän temppelsalin pylväät. Näin edessäni metsämaita, soita, miss' ihmiskätten jälkeä ei huomaa, miss' seutu täynnänsä on unelmoita ja tyyntä kauneutta, luonnon luomaa.
Yhteen vei kaikk' uomat Apollo ja virrata antoi päivää yhdeksän päin muuria; Zeun sade tulvi sankeanaan, jott' ois pian huuhtonut sen meren helmaan.
Kun kaaoksesta kaikkeuden loi luoja maailmoita, kun sumut sankat yöhyen säteistä päivän kirkkauden hän selvitteli laulullansa niin taivot kaartui, säihkyi salamoita, ja kuut ja tähdet kiertoon orjistuivat ja vuoret nousi ja uomat uurtui ja virrat vuolahat lannistuivat.
Hanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo, puut saa hapsia taas; muoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat, kuohuen veet ohi käy; nymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta johtavi karkelemaan. Kuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää uhkuvan aikasi pois.
kevät hulmuten saa, vedet vapaat on, ei ihminen vapaaks saa, hän itse kahleet kohtalon sydänjuuriins' upottaa; vihan kyille vain pesän pehmoisen hän suo kodin-kaihossaan, madot mataa murheita kylväen hänen touko-vaoillaan; työn tekee tuskain orjana hän, levon murheella nautitsee. Maan piiloon uomat elämän elon ilmoilta pakenee. Ja ma itse, ma kaihoni vanki oon, ja mun suoneni kuumina lyö.
Eilert Olsenin kasvoille kohosi polttava puna, ja syvät sisäisen tuskan uurtamat uomat ilmestyivät otsalle. Perintö on jotain peloittavaa, on kaikkein peloittavinta ihmiselämässä. Jo raha perinnöksi annettuna voi olla turmioksi, mutta mitä se sittekään merkitsee kaiken muun rinnalla. Ja kuitenkin on perinnön jättäminen niin tavallista. Ajatelkaa esimerkiksi vanhempia eikä vanhempia yksistään.