United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
On aivan luonnollista, että kun sinä pelästyen ja kauhistuen huomaat uskosi sinulta riistettävän, huomaat ajelehtivasi tietämättömyyden synkällä ja rannattomalla valtamerellä, niin sinä huudat apua ja tartut ensimäiseen käsilläolevaan lautaan päästäksesi johonkin, vaikkapa etäiseen ja autioon maahan. Hyvä niinkin, kuuntele! Ethän ole unohtanut aamuista keskusteluamme?» »Unohtanut!»
Mutta jos on unohtanut jotakin, on se tietysti heti korjattava. Signe kuiskasi yli pöydän Irenelle: Emmekö lähettäisi myös Liisaa kotiin? Se olisi oikea rangaistus miehellesi. Luuletko? kysyi Irene epäröiden. Hän ei oikein tajunnut serkkunsa tarkoitusta. Varmasti.
Oletko unohtanut, kuinka monta kertaa me istuimme lapsina polvellasi talvi-illoin? Sinä lauloit meille lauluja, ja kerroit BJ
Kuinka onnellinen hän oli! Hän oli melkein unohtanut olevansa matkalla kirkkoon, hän oli vähällä heittää virsikirjansa perhosen jälkeen, joka lensi hänen ohitsensa, hän oli niin onnellinen ja iloinen; hän oli melkein kuin lapsi ajatuksiltaan ja mieleltään. Silloin tuli Swartin emäntä tietä pitkin kädessään virsikirja ja nenäliina.
Eukko seisoi siinä suu auki eikä tiennyt mitä ajatella. "Tuo tänne pikku Kaarle!" kuului sairaan ääni toisesta huoneesta. "Herra Jumala, missä on poika!" huudahti vihdoin eukko ja säntäsi ulos. "Hän on ehkä kulkenut unissaan". Eeva oli unohtanut, ettei pieni Kaarle ensinkään olisi ylettynyt avaamaan oven lukkoa. Hän oli, kun ulos juoksi, itse unohtanut töytätä kiini oven, joka vei porstuaan.
Ei hän mitään vaatinut, ei tahtonut kuulla... »Muista, jos muistat», sanoi, »ja jos et muista, niin et muista». Mutta juuri sen vuoksi minä sitä enemmän... Jos ovat niin asiasi ? Mutta eiväthän ne ole niin oikeastaan! Enhän minä ole häntä unohtanut! Ei, ei, minä luulen vain.
Niinkuin näkyy, abbatissa oli jotenkin jyrkkä, mutta niin toimelias ja sydämmellinen, että oikein oli ihme katsella. Yöt päivät oli hän toimessa, joka paikassa läsnä, liikkeellä väsymättä. Hän oli unohtanut ikänsä ja lihavuutensa, jotka tavallisesti hänen kulkuansa vaivasivat; hän oli uudestaan tullut nuoreksi, nopsaksi ja sukkelaksi. Aina joku lempeä sana tai ystävällinen hymy huulilla.
Kunnon assessori ei olisi sen enempää ällistynyt jos myllynkivi olisi pudonnut kaulaansa. Hän oli ajatuksiinsa vaipuneena vallan unohtanut, että Petreaa oli olemassakaan, kun tämä niin äkkiarvaamattomalla tavalla muistutti häntä läsnäolostansa.
Eräänä päivänä kuulin sisarieni keskenänsä miettivän, josko todella olin paljon pitänyt Susie'sta ja arvelivat jos minä surin häntä nyt. "Niin, lapset ovat kuin pikku-eläimet; ne unohtavat kaikki, mitä ne eivät näe", sanoi toinen. Mutta minä en ollut unohtanut.
Syvästi inhimillinen onkin Kalevalan kuvaus Väinämöisen nöyrästä ja iloisesta kiitollisuudesta, kun hän näki, miten tuulet ja aallot kuljettelivat maihin Sammon siruja: Ja Väinämöisen rukous kansansa puolesta, kun hän itse on kaikkensa menettänyt, osottaa, kuinka tyystin hän on itsensä unohtanut: Täten loppuu Kalevalan kertomus Sammosta ja siis Kalevalan esitys vihkimyksen suuresta draamasta.