United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
En koskaan unohda sitä yötä, jolloin Ernest oltuaan kuumassa keskustelussa kymmenkunnan ammattiyhdistysten johtomiehen kanssa kääntyi minuun ja sanoi tyynellä äänellä: »Nyt on asia ratkaistu. Rautakorko on voittanut. Loppu on näkyvissä.»
En milloinkaan unohda sitä iltaa, jona hän toi tullessaan katukaupustelijan tavaravaraston: kengännauhoja, vöitä y. m. s., tai sitä, jona menin ostoksille läheiseen ruokatavarakauppaan ja tapasin hänet siellä myymälämiehenä. Sen jälkeen ei minua enää ihmetyttänyt sekään, että hän oli viikon päivät tarjoilijana vastapäätä sijaitsevassa kapakassa.
Mutta onhan äideillämme enemmän järkeä kuin meillä molemmilla yhteensä. Hyväilyilläsikö sitten? Mutta halailevathan he minua useammin kuin sinä. Luulen että teet sen hyvyydelläsi. En milloinkaan unohda miten sinä avojaloin kävit aina Mustallevirralle saakka, pyytämään armoa karanneelle orja raukalle.
Minä en kirjoittanut kumpaankaan palstaan. Mahdotonta, sarvikuono katsoo parhaaksi olla mieltänsä ilmaisematta, ja hänen politiikkansa on tätä nykyä minunkin politiikkani. Mutta asiain nykyisellä kannallaan ollen luulen minä prinsessan ennemmin tahi myöhemmin pääsevän voitolle ja silloin ei hän ikinä unohda, että olemme hänen etujaan vastustaneet. Me voilá.
Sinä lasket leikkiä, Risto, et sinä tarkoita sitä, mitä sanot. Minä häpeäisin silmäni maalle, jos sinä joisit itsesi humalaan. RISTO. Kas vain! Näyttää siltä, kuin Kuules, Johanna, älä sinä unohda, mitä pappi meille äsken lausui. JOHANNA. Mitä niin? RISTO. Että mies on vaimon pää. TOPPO. Mies on vaimon pää, niinkuin kissa on hiiren pää.
SIIRI. Tehdäkseni hänelle mieliksi olenkin minä lakannut käymästä itse ostoksilla. AGNES. Ei, mutta kuulepas vain! Oletko sinä itse todellakin käynyt ostoksilla? SIIRI. Niin, minä tarkoitan: minä aijoin käydä. AGNES. Vai niin, sinä aijoit. SIIRI. Ja rupesinkin jo käymään. AGNES. Todellako? SIIRI. Nii in. Enkä minä koskaan unohda ensimäistä esiintymistäni Eteläsataman torilla.
Hän on koko onnettomuuden syy, tuo ilkeämielinen Hugo, joka tuotti maailmaan Baskervillen koiran. Häntä ainakaan emme koskaan unohda." Minä katsoin muotokuvaa, uteliaisuudella ja hieman hämmästyneenä. "Kas vaan", sanoi Holmes, "hän näyttää jokseenkin hiljaselta ja siivolta, mutta hänen silmissään piili kyllä jotain saatanallista.
Radilov vaikeni. Minä katsahdin häneen, sitten Olgaan... En ikinä unohda neitosen kasvoja. Vanha rouva lasti sukan kädestään, otti pussosestaan nenäliinan ja salaa pyyhkäsi kyyneleen. Feodor Miheitsh nousi äkkiä pystyyn, sieppasi viulunsa ja alkoi käheällä, kamalalla äänellä laulaa.
Niin kului talvi edelleen huveissa ja huolettomassa luottamuksessa; mutta sittenpä äkkiä kaikki muuttuikin. Oli maaliskuun 5 päivän aamu, päivän, jota ei koskaan yksikään unohda, ken silloin vain eli.
2 kohtaus. Sinä olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ikävä?! Ei! Anna minulle anteeksi! Birger! Minä olen niin pelännyt Sinun ei tarvitse mitään pelätä. Minä olen niin pelännyt että sinä minut unohtaisit. Minä en unohda sinua koskaan. Etkö halveksi minua? Ethän usko että minä olen kevytmielisyydestä sinua rakastanut? En! Jos sinä tietäisit kuinka paljon olen näinä kahtena viikkona ajatellut?