United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, jotka takana käyskelevät? Elä pelkää! En minä itke. En itkenyt vuosihin. Mut vuosia unt' olen nähnyt ja uskonut unihin. Ja uni jos yksi se petti, niin uskoin ma uutehen; mut unista kauneista kaunein olit tyttö ja viimeinen. Minä luulin sun siksi aamuksi, jona helposti herätä voisin, minä uskoin sun siksi illaksi, jona iloisna uinuva oisin.
Hiipesinpä, hiipesinpä esiin, kurkkasin kirjaan ja siinähän kerrottiin oikein ankara unennäkö juuri teistä. SELMA. Minusta? TAAVETTI. Teistä. SELMA. Mille kuului tämä? TAAVETTI. Tuon houkon unista. SELMA. No kerro se kuitenkin. TAAVETTI. Seisoihan siellä vakailla kirjaimilla näin: »Uni heinäkuussa yöllä vasten kymmenettä. Häitämme vietimme, Selma ja minä, mutta häitä murheisia.
TREBONIUS. Ei vaaraa hänestä; hän ei saa kuolla. Kyll' elää hän ja tätä vielä nauraa. BRUTUS. Vait! lyönnit lukekaa. CASSIUS. Löi kolme kello. TREBONIUS. Siis aika erota. CASSIUS. Mut epäilenpä, Meneekö tänään Caesar ulos lainkaan. Hän viime-aikaan taikaiseks on tullut, Päinvastoin aivan mitä ennen uskoi Näöistä, unista ja merkeistä.
SILJA. Eihän unista ole taikaa. MAIJU. Miks'ei ole? Useinpa käyvät toteen teidänkin unet. SILJA. Sattuu nyt joskus. MAIJU. Hyväksiköhän se olisi vai pahaksi? Sanokaas, äiti. SILJA. Kukapa tuon arvannee. Kirkko on lohdutukseksi minun unissani. MAIJU.
Mutta herättyäni kuolleista, noista hirveistä, kolkoista unista, joista nämä huulet eivät konsanaan mitään kerro palattuani maailmaan julistamaan Korkeimman voimaa jälleen kuolevana, mutta itse kuolemattomuuden todistajana aloin haudan partaalta uutta elämää. Voi sinua, hylätty, onneton Jerusalem! Sen jolta sain uuden elämäni, sen näin tuomittavan tuskaiseen kuolemaan!
Eräänä iltana kun perhe oli koossa hämärää viettämässä ja assessori mukana heidän tuttavallisessa piirissänsä, puhuttiin unista ja nukkumisesta. Henrik huomautti ikivanhasta unen ja kuoleman vertailusta; hänen mielestänsä se vähemmän piti paikkaansa itse nukkumisen tilan kuin siitä heräämisen yhtäläisyyden suhteen. «Ja tuo yhtäläisyys» kysyi Leonore «miten se erityisesti ilmenee?»
Mutta Vestinus, joka luuli että oli kysymys unista, puuttui nyt puheeseen: "Minä puolestani uskon uniin ja Senecalta itseltään olen kuullut, että hänkin uskoo uniin." "Minä näin viime yönä unta, että minusta oli tullut vestaalitar," huudahti Calvia Crispinilla, loikoen pöytää vasten.
Siimeksessä pirtin portailla istui isäntä paitahiasillaan imien piipunnysää ja koettaen meidän kanssa panna vitkasten kysymysten muodossa alulle unista keskustelua. Törmältä pirtin päätypuolelta kuului tuon tuostaankin naurunrämähdyksiä ja iloista ilvepuhetta.
Ahnas kuin meren kurimus, juonikas ja verraton kiskoja. Eihän peevelissä vedä meidän ruskea härkäpari kaikkeja hänen koukkujansa. Mutta unissapa hikoilee hän, tiedän minä. TAAVETTI. Mitä luulette hänen uneksuneen menneenä yönä? SELMA. Ken huolisi houkon unista? TAAVETTI. Ken huolisi? Mutta mitä uskalsin minä? Tuossa makasi hän, pieni kirja hänen vieressänsä.
Ja niin kevyeltä hänestä tällä hetkellä tuntui, kuin olisi vaikkapa voinut pilvissä liihotella, jos olisi ollut vapaana henkeänsä ympäröivästä aineellisuudesta. Kuin rauhattomasti nukutun yön jälkeen muistot ilkeistä unista vaivaavat mieltämme, mutta jonka todellisuus ja päivä on omiansa poistamaan, niin hänenkin mielessään harhanäkyinä ilakoi menneisyys.