United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä antoi meille taas rehellisesti osamme ja mitä muuta me tarvitsimme. Me rupesimme uneksimaan taas kultaisia uniamme, sillä, sanottiin, sota oli taas puhkeamaisillansa Venäjätä vastaan. Mutta me petyimme.
Mutta kaikista viheliäisintä elinkeinoa se soitto kuitenkin on. Sen ympärille se kaikenlainen riettaus kokoontuu... Kun olisivat miehet olleet miehiä, niin jo kelpaisi tämmöisessä talossa asua. Kolme miestä kuin Viron sutta, ei kokoa eikä näköä vailla, ja juuri parhaassa iässä työtä tekemään. Heittäydytään rentuiksi ja ruvetaan uneksimaan puuveitsellä hopean vuolemista. Siinä on sentään ajatusta!
Kenties hän oli tullut ihmisille uutta ja onnellisempaa aikaa uneksimaan? Minun täytyi ottaa selvä hänestä. Kenties oli juuri tämä minun etsikkohetkeni. Eihän ollut sanottu, että se palautuisi minulle enää milloinkaan. Ainakin on varmaa, että hän uskoo olevansa uusi Messias. Hän käy kylästä kylään, majasta majaan, ja jakaa kansalle elämän antimia. Minkä elämän? Todennäköisesti ei tämän elämän.
Riemastuen keskeytti Vinitius hänen puheensa: "Niin, armaani! Maatilamme ovat aivan likellä toisiaan, ja koko ranta on ihana. Ilma siellä on vielä suloisempi ja yöt vielä lämpöisemmät, tuoksuvammat ja tähdet kirkkaammat kuin Roomassa... Elämä siellä on sulaa onnea..." Ja Vinitius rupesi uneksimaan tulevaisuutta. "Siellä unohtuvat kaikki huolet.
Ja hän, min kuva riemun Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; Hän, jonka muisto saa mun Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, Hän elää! Povelleni Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina Ruusuiset huulet huulilleni painaa.
Percy Phelps ja hänen morsiamensa katselivat Holmesia hänen pitäessä tätä pientä puhetta, ja heidän kasvoissaan ilmeni suuri pettymys. Hän oli vaipunut uneksimaan seisoessaan ruusua katselemassa. Muutamia minuutteja oli kulunut, kun neiti Harrison lopetti äänettömyyden. "Luuletteko olevan mahdollista selittää tätä salaperäistä tapausta, herra Holmes?" kysyi hän hieman terävästi.
Ja nyt täksi yötä levolle uneksimaan asiasta. Hyvästi! HERRA TOPIAS. Hyvää yötä, Penthesilea! HERRA ANTREAS. Totta totisesti, se on kelpo tyttö. HERRA TOPIAS. Hurtta, aito rotua, ja minua ihan jumaloiva; mutta mitäpä siihen voi? HERRA ANTREAS. Minuakin on kerran jumaloitu. HERRA TOPIAS. Nyt levolle, ritari. Sinun tulee toimituttaa enemmän rahaa.
Minä tulen uneksimaan teistä koko yön, koko viikon, jopa koko vuodenkin. Minä tulen kaikissa tapauksissa huomenna tänne, tähän paikkaan, tällä tunnilla ja minä olen onnellinen ajatellessani edellistä päivää. Tämä paikka on minulle jo kallis. Minulla on jo kaksi, kolme sellaista paikkaa Pietarissa.
Pitkien väliaikain jälkeen sain muutamia kirjeitä, joista näin että minua yhä vielä rakastettiin, että onni odotti minua rakkaassa laaksossani. Ja minun täytyi tapella, piti antaa tappaa itseni! Minä rupesin uneksimaan kotiin tulosta. Minä näin vanhan setä raukkani ojentavan kynnykseltä vapisevia käsiään minua vastaan, ja hänen takanaan seisoi Babet punastuen, itkien ja nauraen.
Koko 1890-luku on odotusta puolihämärässä. Jos mikään, oli tämä aika omiaan tekemään lopun vanhan romantiikan idyllisestä, pilvettömästä päivän-uskosta. Jos mikään, oli tämä aika omiaan tekemään vastenmieliseksi myös inhoittavan, ulkopuolisen todellisuuden tarkastelun ja ajamaan ihmiset oman sydämiensä onkaloihin, ajattelemaan, uneksimaan ja unohtamaan.