United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maria Ivanovna jonkun ajan kuluttua ei enää ujostellut minua. Me tutustuimme. Minä huomasin hänen olevan järkevän, hellän tytön. Tietämättänikin kiinnyin minä tuohon hyvään perheesen, jopa Ivan Ignatjitsh'iinkin, toissilmäiseen luutnanttiin, jonka Shvabrin kertoi pitävän jotakin salaista yhteyttä Vasilisa Jegorovnan kanssa, vaikkei tuossa panettelussa ollut vähääkään totta.
Crockston osoittaa valtaviisaan kykyä. Kohta tuli koko laivaväestö tietämään miss Halliburtin historian, eikä ujostellut Crockstonikaan sitä kertoa. Kapteinin käskystä oli hän päästetty pelivärkistä irti, ja pamppu oli taas päässyt tavalliselle paikallensa. Kaunis eläin sanoi Crockston erittäinkin kun ojentaa kauniin käpälänsä.
Semmoisia olivat Lukulan ystävät, eikä sen isäntä muuta kaivannutkaan. Kerran kun Lukulan ystävät tulivat Lukulaan, oli pikku Iikka lavitsalla rynkämöisillään, sanomalehti levällään edessä, josta hän oli lukea haveltavanansa aika kyytiä. Iikka ei hämmästellyt eikä ujostellut yhtään noita niin tuttuja vieraita, pitkitti vaan lukemistaan suurella innolla.
»tuo Tapanin hölmö se sai pahuutensa päähän kiitokset rovastilta, kun osasi lukea höpöttää. Ei ujostellut ollenkaan. Eipähän sillä liene häpyäkään ujostella ketään. Siellä se hökälehti ja körysi kuin mokoma varsa, että ilkeäksi kävi sitä nähdä siellä roikamassa. Nämä toiset vaan nyköttelivät äidin mukana kuin hyvät lapset ainakin.
Hän on voinut yksille antaa aavistaa olevansa iloinen, käytännöllinen, elämänhaluinen optimisti, ja toisille jostakin syystä tahtonut esiintyä melkein »blaseerattuna», kaikki synkissä väreissä näkevänä pessimistinä; mutta kolmansien edessä, joille hän ei ole kyennyt mitään kuvaa itsestään antamaan, hän on saattanut tuntea semmoista epävarmuutta, että on ujostellut ja punastunut kuin koulupoika heidän edessään, aivan kuin olisi läpinäkyvä lasiastia.
Ei häntä harmittanut pojan kadottaminen. Ainahan akat niitä hänelle toivat. Jyväsäkki se nyt painoi hänen sydämellänsä. Ja hän oli siitä kaikesta niin kiihtynyt, että ei hän ujostellut asiassa. Reilusti työntyi Jäppisen tupaan, rukkaset löi penkille ja rennosti ja samaan tapaan kehasi: »No nyt, Jussi Beltsebuub!» Isä odotti jo iloista sanomaa i-n suhteen.
He olivat jo hyviä tuttuja, melkein sinuttelivat toisiaan ... se sattui kuitenkin vielä vain välistä kuin vahingossa, mutta muuten kutsuivat he toisiaan nimeltä. Eikä Elli enää ollenkaan Arthuria ujostellut. Kyllä häntä oli hupakko ollut, kun oli silloin ensin aikonut pakoon juosta!...
Ujostuttaa tahtoi Viijaa, varsinkin silloin, kun tarjoilija lasia tuodessaan katsoi niin hymysuin jokaiseen ... mitä lienee ajatellut. Santtu ei ujostellut, hän oli mielestään voiton kukkulalla ja haki, kun toiset lasit oli juotu, kukkarostaan suurten setelien seasta pienempää rahaa, jolla olisi maksanut. Siihen asti kävi kaikki hyvin, mutta sitten lähti asiat menemään huonosti.
»Mitä sinä tarkoitat?» sanoi Witt. »Ensin minä ostan uudet housut, jottemme tarvitsisi hävetä joutuessamme hienojen ihmisten pariin, ja kun nyt on kysymys siitä, niin sinä rupeat ujostelemaan. Mene nyt vain rohkeasti portaita ylös!» Ja Witt juoksi ylös kaksi porrasta kerrallaan, näyttääkseen, ettei hän lainkaan ujostellut. Mutta tätä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Kummihousut eivät sitä kestäneet.
Varmaan tukehdun, tai tulen hulluksi, jos tätä kauvemmin kestää. Sentähden tuumailin, että TEUVO. Sanokaa pois! MAIJU. Voi, se on niin uhkarohkeata, niin tavatonta TEUVO. Teette minut oikein uteliaaksi. MAIJU. Pelkään, että ajattelette minusta pahaa. TEUVO. En, kunniasanalla: en. Mutta joutukaa nyt! MAIJU. Kun saisin sen kieleltäni. En ole vielä koskaan näin ujostellut TEUVO. Uskallanko arvata?