United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kun sai lausuneeksi, Kajahti laulu riemuisa, Enkeli-joukon äärettömän Taivaisin nuotin laulama: »Kunnia olkoon Jumalalle Korkeudessa! Suosio Ihmisille! Maassa rauha.» Taas hiljaa! Sävel sammui jo! Auringonnousu ylhäältä. Luuk. 1:78, 79. Synnin pimeys synkkä yö Maan kansat peitti tähtivyö Taivaalla ennen loistellut, Jo oli ammoin sammunut: Kas, silloin vihdoin valahtaa.
Ei ees, ei taakse, yllä uhkaa yö ja eessä tasavallan joukot taajat! Soi kalske kaukainen ja tähtivyö taivasta niinkuin kalman sirppi kaartaa, nyt koston, vainon vaikein hetki lyö, maat oudot, kansat etäiset ja laajat on vallassamme kohta, loppuun työ nyt tehdään, vihan vimmalieskat saartaa sua Rooma, voimat kammottavat käyvät vastaasi, maahan sorru nyt tai voita!
Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Kaarlo Kramsu. Mässääjät. Kun muinoin Baabelin valtias ilomaljoja linnassa joi, nous' virrasta Persian kuningas ja murhan huudot soi.
Kuinka ihanasti tähtivyö valaisi hänen allaan makaavaa kaunista kaupunkia! kuinka hievahtamatta sen pylväskadut lepäsivät öisessä rauhassaan! kuinka hentoina tummanvihreät laineet leikkivät kaupungintakaisella rannalla! kuinka kirkkaansinisenä ja iloisena kaartui sen ylle Kampanian uneksiva taivas!
Laulun helmet poimi urho kielilt' iki kanteleen, Niistä punoi Suomettaren päähän jalon seppeleen: Laulut liittyi toisihinsa niinkuin järvet Suomenmaan, Sinijärvet luotu maata, laulut kansaa kultaamaan. Niin nyt välkkyi maailmalle Kalevalan tähtivyö, Kertoi vanha sankar'-aikaa kansan hengen ihmetyö: Entisyyden muistolaulut, ase ajan nykyisen, Aatemeri ammennella aukes Suomen kansallen.
Taivas sen siihen kokosikin, valkoisimpana, puhtahimpana lumisateena vuorten huipuille seuloi, aurinko lumen hyytelöksi sulatti, kylmä tähtivyö hyytelön jäätelöksi jäähdytti ... jäätelö suli taas laaksoihin liukuessaan, muuttui vuorivirraksi, kuohui ja vaahtosi, järveen juoksi ja asettui tähän vuorien väliin loiskumaan.
Heloittain taivahalla Kimaltaa tähtivyö; Niin kirkkaasti ne loistaa, Kun maass' on musta yö. Mut toinen tähtisarja All' ilmanrannan on, Se tumman kuusimetsän Kätkeytyy varjohon. Asuntoj' autuaitten On tähdet taivasten, Mut tähdet taivaan alla Kotoja rakkauden. Kun rakkaus maassa syntyy, Sanotaan, putoo näin Autuuden maasta tähti Majahan lempiväin. Mut tähteä kas tuolla: On sarjan kirkkain tuo.
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.
Minä isiltä kuningaskunnan sain, mutta pilvissä vain ja pilvet vaihtuu, haihtuu. Minun kuningasmanttelini on yö ja mun kruununi kivet on tähtivyö, ja jos muut ovat kaikki mun jättäneet, mua seuraa muistojen saattueet, mua seuraa salaiset unelmat ja mun suuren sukuni vainajat.
»Riemuitkaatte rikoksista nyt te, kansan sortajat, Nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.» Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö.