United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, en olisi neitiä niin ilkeäksi luullut! Panna minua kirjaan kaikkien naurettavaksi ja pilkattavaksi! Se on hävytöntä! Lyyli. Mutta kun sinä olet hyvä tyyppi. Maiju. Ja sitten vielä haukkuu! Missä sinä ?« Maiju. Nyt rouva huutaa. Entäs tuo 50 p? Mitenkä sen laita ? Lyyli. Niin, tuo 50 p. Mutta, hyvä Maiju, kun minulla ei ole. Maiju. Ei ole! No sekin vielä!
"Tyyppi, tyyppi, se on alkuperäinen olento, se on naurettava ihminen!" vastasin minä, ruvettuani minäkin hänen lapsellisesta naurustaan nauramaan. "Se on luonne. Tiedättekö, mikä haaveilija on?" "Haaveilijako? Minäkö en sitä tietäisi? Olenhan itsekin haaveilija.
Tämä nyt on Katja, sanoi äiti korjaellen sinisiin juoviin kudottua peitettä, jonka alta hervottomana esiintyi vaalea jalkapohja. Eikö ole soma? Se on vasta kaksi vuotias. Suloinen! Ja tuo on Vasja, vaarin lempipoika. Ihan toinen tyyppi, siperialainen. Eikö totta? Pulska poika, sanoi Nehljudof tarkastellen mahallaan makaavaa pylleröä. Niinkö? sanoi äiti hymyillen paljon merkitsevästi.
Ymmärryksen poroporvarillehan jos sellainen tyyppi on todellisuudesta löydettävissä olisi ominaista se, ettei hänen järkensä vaaka heilu puoleen eikä toiseen, koska molemmat painot ovat yhtä raskaat tai paremmin: yhtä kevyet.
Sotilas laittoi teen kuntoon ja ystävykset rupesivat sotilaan mentyä kuiskaillen puhumaan politiikkaa. Tarvitsisi järjestää hyvä akitatsiooni ja harjoittaa propagandaa. Oli linnoituksessa muutamia kapteeneja, jotka olivat vallankumouksellisia. Kohanski lupasi heti suositella Jemeljanoffia hyvänä propagandistina. Ystävykset puhuivat kauvan linnoituksen upseereista. Komendantti oli kuvaava tyyppi.
"Teidän seuranne on hyvin huvittava! Katsokaas, tässä on penkki, istukaamme! Tässä ei kukaan kulje ohitse, ei kukaan kuule meitä, alkakaa nyt historianne! Te ette ole vain oikein suora minua kohtaan, teillä on historia, mutta te salaatte sen minulta. Ennen kaikkia, mikä on tyyppi?"
Sentähden kirjan mielialojen tyyppi on tämä: »Eliaksen mieleen asettui ihmeellisen yksinkertainen ja täyteläinen tunnelma, jonka lähinnä saattaisi tulkita sanoilla: »minä elän maailmassa».» Tämän tyylin toinen omituisuus on seuraava.
Sihteeri, Nisse, taas oli pitkä ja laiha, aina hienosti siistitty ja sileäksi ajeltu sekä kursaileva; hän käytti tekotukkaa ja puhui kimakalla, sokerinimelällä äänellä, kumarrellen alinomaa ja lasketellen kohteliaisuuksia ja ikäänkuin pyydellen anteeksi että hänkin oli rohjennut lausua julki jotain oikea salonkitepastelijan tyyppi.
Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisältää vähintäänkin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentähden erityisen vaikutuksen, että kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittää itsensä sellaiseksi. ENSIM
Kaarle Krohn, joka pitää Lemminkäistä alkuperäisesti historiallisena henkilönä, menee niin pitkälle myönnytyksissään Ilmarisen suhteen, että hänen mielestään tämä Kalevalan elävän realistisesti kuvattu seppo on vain yhteiskuva Suomen kansan syvistä riveistä. »Ilmarinen on tyyppi», hän sanoo, »eli runollinen perikuva, jonka jokainen suomalainen voi oikeaksi todistaa, joka ennen muita suomalaisia muotoja ulkomaalaisenkin silmään pistää.» Ja aivankuin tarjoten pikkusormensa symbolistisen selitystavan paholaiselle prof.