United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tunsimme samaa, sillä vauhtimme hiljeni kuin merkistä, ja yhtäkkiä me päästimme auki sen jännityksen, jossa olimme olleet hajaannuimme hitaasti sinne tänne, kierrellen levinneessä uomassamme. Kaikille meille tuli selväksi, että olimme elämänkäsityksessämme perin pohjin erehtyneet. Koko tuo mahtava tyrsky, joka oli takanamme, ei ollut meitä tuonut ollenkaan lähemmäksi onnea.
Minkä auskar' ammentavi, Viskin vettä viskoavi, Senp' on verran jo venohon Ahtoi aaltoa ulappa, Tyrsky työnteli ra'oista, Läikytteli liitoksista. On se mullakin venonen, Pursi tuulessa tukeva: Tuuli kehnon kallistavi, Vinohon vihuri viepi, Kuohu syrjähän sysääpi, Pois sivulle siirtelevi Tavotellulta taholta, Unelmitteni uralta.
Niin, tosin tuntui Rejer'istä ja aa-vuonolaisista vähän vaikealta, kun he pääsivät Bommelhut'iin saakka ja saivat meren vastaansa, kamalan näköisenä, harmaana kuin lyijy kohosi tyrsky maston keskipalkoille saakka! varsinkin kun lyhyt, pimeä talvipäivä alkoi hämärtää.
Oli onnen hyrsky, oli tuskan tyrsky, oli tunteen myrsky ja järjen jää, mua kutsui hääni, mun murtui jääni, mun sortui ääni ja pyörtyi pää. Oli kuusten kuiske kuin huntuin huiske, kävi tuulten tuiske kuin viuhka yön, yli maiden, soiden me mentiin noiden, pois karkeloiden taa tähtivyön.
Naiskyyneleistä sydämmeni heltyi, Ja ne vain sitä tavallist' on tulvaa; Mut tuopa, moinen miehen itkun tyrsky, Tuo sielun myrskyn kaivelema rankka, Enemmän pelottaa ja tyrmistyttää, Kuin jos näkisin taivaan katon täynnä Tulisten ilmanraanain kiemuroita. Pää pystyyn vain nyt, kuulu Salisbury, Ja ylväin mielin pois tuo myrsky työnnä!
Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, nyt kansojen käy kevätmyrsky, veri virtoina vierii ja kyyneleet, soi itkun ja tuskan tyrsky, ja vankkumatonna kuin kuoleman yö niin suurta kuin pientä nyt surma lyö.
Mutta sitte kävivät sävelet kohoamaan. Ne syöksivät toisiansa vastaan kuin vaahtoavat laineet, ne kiehuivat kuin kuohu ja tyrsky ja itkivät sillä välin kuin kuutamo-iltoina rantaa vastaan läikkyvät laineet. Ah, hän tunsi ne hyvin! Ne olivat hänen miehuutensa raskaat vuodet, taistelu, epäilys ja synti, katumuksen hetket itkuineen rukouksineen, Vapahtajan huutaminen avuksi hänen suuressa hädässään.
Punaposket tervehet on mulle mieluisat, Vaan en oo kuollehen tavattavissa; Ei kuolleen hiiren kanssa leiki kissa. HERRA. Hyvä! no jääköön hän sun valtahas! Tuo henki alkujuurestaan sä vietä, Jos suinkin voit, ja laahaa mukanas Alimman hornakuilun tietä; Vaan ellet onnistu, niin myönnä häveten, Ett' oikeen tien kyll' löytää ihminen; Ei tunteen tyrsky siitä estä.
HERRA TOPIAS. Tänne, ritari! Tänne, Fabio! Nyt lyömme tuumamme yhteen ja keksimme jonkin viisaan neuvon. VIOLA. "Sebastian" hän sanoi; veljen kuvan Ma tunnen peilistäni heijastuvan; Mun kaltaiseni olikin hän vainen, Ja tapa, puku, käytös samanlainen. Vain häntä matkin. Näin jos on, niin myrsky Suloinen on, ja maire meren tyrsky. HERRA TOPIAS. Oikein kunniaton raukka ja pelkurimpi kuin jänis!
Eteenpäin eteenpäin sysää tuuli ja vesien vimmainen tyrsky heikkoa, saumoissaan natisevaa venhettäkin. Milloin tuo keikkuva pursi on melkein pystyssä perällään, milloin se, kokka edellä, syöksähtää taas alas aallokkoon, ja sydäntä vihlaisee joka kerta, kun se äkkiä aaltojen väliin suistuu.