United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli kaunis kevätaamu kun hänen sänkynsä nostettiin sinne; kirkas ilma virtasi sisään ikkunoista ja valaisi tuskastuttavan selvästi keltaiset, vääntyneet kasvot, kuihtuneen ruumiin, joka vavahteli ja läähötti kuolevan linnun lailla. Tunnit kuluivat, armottoman pitkät ja ikäänkuin yhteenahdetun kärsimyksen painamat.
Saara ei ollut huomaavinaan, miten kaikki puuhasivat hänen hyväksensä, vaan vietti aikansa yksiksensä omassa huoneessaan tahi harppunsa ääressä. Seurustelu perheen jäsenten kanssa näkyi häntä tuskastuttavan. Petrean hellyyden osoituksia, valituksia ja kyyneleitä hän kuunteli välinpitämättömästi ja tylysti. Jäähyväiset.
Kun käteni kosketti oven avainta, tunsin sydämeni sykkivän; mutta voitin lapsellisen pelkoni ja aukaisin reippaasti oven. Ennen minua oli puodissa komeasti puettu herra ja nainen, jotka tekivät kauppaa tiskin ääressä. Heidän läsnäolonsa teki minuun tuskastuttavan vaikutuksen, mutta nyt oli myöhäistä vetäytyä pois.
Vielä hämärän tullessa seisoimme vanhan luostarikirkon raunioilla, vaikka ilma, vielä auringon laskettuakin, oli tuskastuttavan lämmin tuon kuuman sirokkotuulen vaikutuksesta, jota yhä vielä kesti. Koko ajan olimme kuin hikikylvyssä. Emme siis saaneetkaan vuorella nauttia toivomaamme viileyttä.
Aineias ja Hektor ryntäävät niiden kimppuun, mutta molemmat Aiaat rientävät heitä torjumaan. Taistelu Patrokloksen ruumiista yhä yltyy, Athenen kiihottaessa kreikkalaisia, Apollonin troialaisia. Zeus antaa jylinällään troialaisille voiton merkin. Aias rukoilee häntä poistamaan tuskastuttavan pimeyden, jotta saisi edes kaatua päivän valossa, ja Zeus täyttää hänen rukouksensa.
NEITI SALMELA. Otinkin sen enemmän näön vuoksi, oikeana asianani oli saada puhella vähän kanssasi. HURMERINTA. Se minulle mieleen. Mutta sinusta on tullut niin niukkasanainen, oikein tuskastuttavan niukkasanainen ja kummallinen. Minä en sinua totta puhuen ymmärrä. NEITI SALMELA. Ehkä ymmärrät, kun selitän sinulle. HURMERINTA. Minä odotan jännityksellä.
Silloin aina joku ulkonainen sattuma, kertomus muiden kärsimyksistä, katsahdus puutteen ja köyhyyden alalle, joka hedelmöitsi raskaat uinailevat ajatukset hänen mielessään ja herätti ne eloon. Muistot muinaisuudesta heräsivät tuskastuttavan selvinä; hän näki jälleen lapsuuden kotinsa, hän joutui jälleen hiljaiseen, hivuttavaan taisteluun huolia vastaan, joka siellä kamppailtiin.
Mutta kuitenkin: hän kantoi sydämmessään syvää, voittamatonta kaunaa tätä kodikasta sivistystä vastaan, jota hänellä itsellään ei ollut, ja hän oli aina tuntenut itsensä araksi, masentuneeksi, tuskastuttavan nöyryytetyksi Kornelian läsnäollessa. Tämä arkuuden tunne valtasi hänet taas, mutta siinä ei ollut enää mitään katkeruutta. Hän oli hänelle niin kiitollinen, mutta pelkäsi samalla.
Taas oli vähän aikaa äänettömyyttä, jonka kuluessa lusikat tekivät totista työtänsä; suolatut särjet ja ahvenet saivat kyytinsä välipaloiksi kahdeksan hammasparin välissä, joita saattoi mitä kaunotar tahansa kadehtia, sillä ei viinihappo eikä karamellit olleet niiden norsunluista kiiltoa pilanneet. Mutta äänettömyys näytti tuskastuttavan Laasmannia.
Vaikka me jokainen olemme yhtä mieltä yleisestä suunnasta emmekä ole lakanneet innostumasta kaikista uudistuksista, joista sinunkin kanssasi puhelimme, niin tuntuu näiden käytännöllinen toimeenpaneminen tuskastuttavan vaikealta.