United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta, Muutoin ei isä anteeks saa." Yö on. Kumma valo,
Lienet haastanut sa mulle joskus metsän huminasta, jot' et siedä, jok' on sulle niinkuin tuntu Tuonelasta; myös on metsä ollut aina kuin tään heimon vainolainen, leipä vain kuin Luojan laina taikka korko kotimainen.
Suotiin surun kyynelkaste, ilon raikas ihmisyys, rakkauden kirjokaari, toivon toukokuu ja syys. Tuuman tiedän Tuonelasta, vaaksan verran elostain, ymmärrän vain yhden: jätän sarat suuremmat kuin sain. Totta elonleikkuun Herra tajuaa mun mieleni, koska yössä, päiväntyössä Häntä kiittää kieleni. Seisoin taiston tuoksinassa, seisoin alla taivahan samana kuin lasna muinen eessä Isän rakkahan.
Ja he lauloivat Väinöstä, joka lähti sanojansa Tuonelasta hakemaan ja, kun ei sieltä saanut, upposi Vipusen vatsaan ja sieltä ne toi. Innosta tutisi Jorman harmaa parta hänen Väinön vaelluksia laulaessaan, ja riemuiten lopetti hän laulunsa Väinön sanoilla: »jo nyt sain sadan sanoja, tuhansia tutkelmia, sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta!»
Minä tahtoisin lähestyä noita pelottavia jumalattaria ja odottaa loppuani, tulkoonpa vaikka tuonelasta kauhea kutsumus." "Tämä oli hänen huolensa katumus jostakusta synkästä rikoksesta, jota hän ei tahtonut nimittää, ja ylen suuri toivottomuus, koskei hän luullut pääsevänsä sydämen vaivastaan." "Minä tunnen", sanoi hän eräässä tilaisuudessa, "ettei minulla ele mitään toivoa.
Nyt nurmi taaskin loisti, Kukatkin laaksossa Ne toisillensa toisti: On lempi Luojassa! Kuka voittaa vaivat kaikki, Kenpä kokee kuoleman? Taaskin maailmalle loisti, Niinkuin tähti Pohjolan: Kirkkahana, Karkaistuna, Kuin on kulta tulessa. Se on armas Suomen kansa, Jolle apu Jumalan Mahtavalla voimallansa Tuopi voiton loistavan Taistelusta, Tuonelasta Kultakruunun kalleimman!
Härkä päätä häiläytti, mustat silmänsä mulisti: ukko kuusehen kavahti, Virokannas vitsikkohon, Palvoinen pajun sekahan! Etsittihin iskijätä, sonnin suuren sortajata kaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta, vienosta Venäjän maasta, Ruotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta periltä, Turjan maasta mahtavasta; etsittihin Tuonelasta, Manalasta, maanki alta.
Kun muori viimein läheni portaita, niin rovasti lähti ulos ja sanoi: »Täytyy mennä häntä tervehtimään. On niin lysti antaa hänelle kättä, on kuin hän tuonelasta toisi terveisiä.» Muori kerkesi jo kuistin viisipykäläiset portaat nousta ylös, kun rovasti meni vastaan ja tarttuen muorin käteen kovalla äänellä sanoi: Terve, vanhus. Olen teidän rovastinne, tulin teitä tervehtimään.
Antoi tulla tuonnempata, ehtiä etempätäki: tulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta, tulla yöllä yksinänsä, pimeällä piilokkali, kuulematta kunnottoman, kelvottoman keksimättä, vihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta. "Noin sanoi minun emoni, noin sanon minä itseki: minne viipyi lehmän vilja, kunne maitoni katosi?
Käännettäköön ukon pää ja oikein miesvoiman kielillä. SELMA. Ah, sillon on hän kuuro kuin hirsi. Toki, jos kellenkään, niin sinulle kallistaa hän korvansa nyt, koska, hänen ainoa poikansa, nyt tulet kuin Tuonelasta. Sillä kuolleena on hän sinua pitänyt, kovin sinua kaipanut ja murehtinut.