United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juuri silloin temmattiin ovi äkisti auki ja Haley näkyi sen takaa. Eilisen turhan takaa-ajonsa ja makaamattomuuden tähden viime yönä hyvin huonolla tuulella ollen hän tuskin piti lukua rouva Shelbyn läsnäolosta ja tiuskasi äkäisesti Tuomolle: "Joudu! Laittaudu pian valmiiksi, neekerikoira!"
"On kyllä kultaseni", sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, "mutta älä nyt sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki hyvälle kannalle." "Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian" Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien "niin pian kun olen poissa." S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi.
Tuomo totteli. "Ota tuo kaulaliina päältäsi." Koska tämä oli milt'ei mahdotonta Tuomolle, jonka kädet olivat raudoissa, tempasi Legree sen itse hänen kaulastaan ja pisti taskuunsa. Sitte hän avasi Tuomon kapsäkin, otti sieltä kuluneet housut ja repaleisen takin, joita Tuomo entisessä kodissaan oli käyttänyt tallissa, ja sanoi päästäen kahleet Tuomon käsistä: "Kas tässä, pukeudu näihin!"
Hän toi Tuomolle leivoksia ja muita makeisia ja Tuomo teki hänelle pähkinän kuorista, kirsikan sydämmistä ja seljapuun ytimestä sieviä leikkikaluja. Jopa he välistä puhelivatkin keskenään. "Mikä teidän nimenne on, pikku neiti?" oli Tuomo kerran kysynyt. "Nimeni on Evangeline Clare", vastasi hän selvästi. "Mutta Evaksi minua tavallisesti sanotaan. Ja mikä sinun nimesi on?"
"Niin, sinnepäin minunkin täytyy mennä", sanoi hän Tuomolle muun seurakumppanin puutteessa. "Olen päättänyt hankkia itselleni oikein upean orjaparven ja sinäkin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti Washingtoniin ja siellä sinä saat tehdä hiukan tuttavuutta vankilan kanssa, siksi kunnes minä saan kaikki asiani toimitettua." Tuomo huokasi. Mitäpä siihen oli vastaamista.
Sitten hän ilmoitti Tuomolle vapauttaneensa hänet liikanaisista tavaroista ja kehoitti häntä säästämään nykyistä pukuansa, sillä ei hän vuoteen saisi toivoakkaan uutta. "Ja kuulkaa", hän puhui yhteisesti koko orjaparvelleen puristaen suurta, raskasta nyrkkiään, joka enemmän muistutti sepän moukaria kuin ihmisen kättä. "Katsokaa tätä nyrkkiä, nostakaa sitä, koettakaa näitä nikamia.
Se suututti kaikkia läsnäolijoita. "Jättäkää tuo, herra Haley!" huusi myöskin rouva Shelby kiivaasti ikkunasta. Saatatte olla huoletta, sellaisia pitimiä ei Tuomolle tarvita." "Lorua!" vastasi Haley pudistaen epäilevästi päätänsä. "Samaahan te olette vakuuttaneet siitäkin orjastanne, joka nyt on missä lieneekään.
Mutta vain toistaiseksi!" sanoi hän uudestaan Tuomolle. "Minä pidätän itselleni oikeuden maksaa sopivaan aikaan sinulle takaisin jokaisen sanasi ja kirjoittaa ne mustaan nahkaasi." Hän poistui. "Sinunkin aikasi tulee kyllä pian", murisi Cassykin itsekseen, katsoessaan herransa menoa. "Kärsivällisyyttä vain! No, Tuomo parka, kuinka nyt voitte?"
Täti Kloe vuodatti ilon kyyneliä kuin hänen miehensä omakätistä kirjettä hänelle luettiin. Nuori Edvard Shelby otti heti huolekseen vastauksen kirjoittamisen ja ilmoitti Tuomolle vakuuttavilla sanoilla, että hänen ostonsa ja Kentuckyyn palaamisensa hetki ei enää ollut kaukana. Se toivo jäi kuitenkin toistaiseksi toteutumatta.
Kelpo Tuomolle tulivat liikutuksen ja ilon kyyneleet silmiin, kuin hänelle ilmoitettiin, kenen uuden herran hän oli saanut, ja sydämmensä pohjasta lausui hän: "Jumala olkoon kiitetty ja ylistetty!" New-Orleansiin saavuttua läksivät kaikki matkustajat, hyvästiä jätellen, pois laivasta. Sielujen kaupitsija Haley käänsi entiselle orjalleen ainiaaksi selkänsä.