United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä levitti lapset maailmalle eikä alkanut saada minkäänlaista vierasta apulaista. Parikymmentä vuotta on nyt ukko yksinään kämpyröinyt ainoana työntekijänä, ja sitä tietä on tila mennyt tuommoiseksi kuin se on. Oli ukko joutumassa ihan lintujen kirjoihin, mutta sai myydyksi tuolle kauppias Lentsulle. Siitä sai muutamia satoja markkoja, joita se nyt syöpi.
Tämä kuitenkin Maijan mielestä tuntui kovin yksitoikkoiselta, niin siinä hieroskellessaan alkoi puhella: Se kun on tuommoiseksi ruhtonut tuon selän, lyönyt ihan musuksi, niin vallan hyvää tästä ei tule, jos ei vaan pahaa verta oteta pois. Kyllä täytyy kupata edes muutamia sarvia tuohon juuri, noin tähän, parhaan taikapaikan ympärille. Vai mitä sanotte?
Kuinka tuommoiseksi olet tullut? Vapiset aivan. Mitä maidosta sinulle on, kahvia keittää tarvitsee, siitä lämmin tulee, eikä lämmitys herroillekaan pahaa tee.» »Ei teekään», sanoi Aksel, »eikä kuivat vaatteet serkulleni, sillä hän on myöskin ihan märkä».
Eikä hän varmaan sitäkään tiennyt, että vuosisatoja jälkeenpäin uhkea piispan-linna olisi samalla sijalla, kunnes sekin vuorostaan kerran muuttuu tuommoiseksi kokoon kutistuneeksi kiviröykkiöksi, jota ei muutoin voi eroittaa "lapin rauniosta", paitsi että se on ko'oltaan suurempi.
Minä juon ja laulan, että: Markan se maksaa vinkkeliviina, tisleeristä ei moni tiedä; liköörillä on liika taksa, kun kolme markkaa putelli maksaa! Sinä olet päissäsi! No, näissä häissä pitää olla päissään! Miten sinun elämäsi on tuommoiseksi mennyt? Että kunko: juon ja laulan meuhaan ja pauhaan ja juon? Niinpä niin. Siihen pitäisi pitkältä tarinoida.
Joksikin elävässä ihmisessä menee veri! Mutta lähtee se nyt kuitenkin. Sen minä sanon, että lähtee se nyt... Mutta ei uskoisi, joka ei näkisi, että tuommoiseksi menee veri riettaan ammunnalla yhdellä näpäyksellä, mutta lähtee se nyt... Näin ihmetellen oli nyt Maija tyhjentänyt sarvensa useita kertoja ja pitänyt niitä isännän selässä niin kauan, kun vähänkään verta lähti.
TEUVO. Mutta enhän minä osaa. En ole vielä eläissäni näytellyt. MAIJU. Ei se tee mitään. Kerta ensimmäinen! No, Hanna! Me olemme jo valmiita! HANNA. Minä tulen. Pitäkää kenraaliharjoitus tänään. Huomenna tai jonakuna muuna päivänä näyttelette sitten oikein niin saamme mekin nähdä. MAIJU. Hanna, Hanna, Enpä olisi uskonut sinua tuommoiseksi. JUSSI. Mutta, Hanna, oletko sinä hassu?
Hanna ei tuntenut ruunikkoa, kun oli niin hoikka ja ruumiskin erilainen, niin epätoivoisesti huudahti: »Kaupittuko ruunikko?» Mutta ruunikko kun kuuli äänen, niin pääsi iloinen hirnahdus ja kääntyi koreilla silmillään katsomaan Hannaa. Sitten tunsi Hannakin, mutta kauhistuneena huudahti: »Hyvä Jumala! Mikä Poken on tuommoiseksi pannut?
Hän on ammatiltaan muurari ja kello rämppiä hän myös kynsii ja rapailee", selitti Maija. "Oletko sinä nyt onnellinen hänen kanssaan?" kysyi Matti häneltä. "En, en ole. Hän haukkuu ja sättii minua myötäänsä ja käyttäytyy joskus niinkin raasti, että lyöpi ja repii tukasta. Tuommoiseksi on mennyt minun entinen kaunis, paksu tukkani", sanoi hän, samassa sivaltaen huivin pois päästään.
Täällä oli luonani muutamia ylioppilaita, entisiä koulu-kumppaneitani, he söivät illallista ja sitten joimme muutaman potin samppanjaa. Hoikka. Vai samppanjaa, vai samppanjaa, niinkuin ei mitään muuta olisi herroille kelvannut. Minä vain viisaasti tein, kun lukiosta eron otin, sillä muuten varmaankin olisin tuommoiseksi puoli-pöhköksi tullut kuin nuot ylioppilaat. Hoikka. Lopussa kiitos seisoo.