United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niinkuin nuorukainen olisi istunut tulen ääressä ja tuntenut kuinka sen yhä paisuva, onnensäteinä hänen lävitseen kulkeva lämpö olisi äkkiä pistänyt tulisena kipinänä. »Kuinka sinä nyt tuollalailla puhutsanoi hän melkein hätääntyneenä. »Sehän on aivan järjetöntä!» »Järjetöntä se onkin, mutta jos sinä tietäisit kuinka minä sinua rakastan!

Ne olivat kuin lumi, kun hän ne kohotti ja katsoi suoraan joukkoon, lakaten melomasta. »Ne rahat, jotka vaskesta valetaan, ne annetaan vaivaisille. Tytölleni olisin kelvannut, vaan en kelvannut vanhemmilleSe tuli värähdellen kuin vihlova valitus, saaden kuulijat miltei säpsähtämään. »Mikäs sen nyt on ei se ole ikänä tuollalailla laulanut?» »Ole vaiti ja kuuntele

Vai tahdotteko väittää että merta on kalojen oikea koti senvuoksi että se on vedessä?» »Te ette saa puhua tuollalaillahuudahti nuori rouva tuskaisella äänellä. »Teidän vertauksenne ontuu, eikä vain onnu, se on kokonaan väärä! Teidän pitää ymmärtää että minä ja minun kanssani tuhannet kunnioittavat sitä, mitä te uskallatte sanoa onnen haudaksi

Mutta mies ei kuullut eikä nähnyt mitään, istui vain yhä ajatuksissaan kuun katsellessa miettiväisenä hänen päätään, joka oli jo keskeltä paljas, ja hänen laihoja, kuivettuneita kasvojaan, joilla näkyivät elämän kovat sormenkosketukset. Hän oli istunut tuollalailla pitkän aikaa, vaikka puoliyö läheni.

Tuossa muistui mieleen, että hän oli usein ennenkin vaimoansa kylänjuoksusta nuhdellut, kun ihmiset kylässä morkkasivat hänelle aina siitä että akkansa joutilaana vaan kaiket talvet lollittelee, eikä mitään käsityötä yritä. Vihaksi tuo oli pistänyt, kun ihmiset tuollalailla sekautuivat heidän asioihinsa. Kiukuissaan hän tuosta tapasi Sannalle puhua aina silloin kun pahoin sopi.

»Isäkuului uunin luota ja äidin kasvoilla oli sellainen ilme kuin hän pelkäisi onnettomuuden lähenevän. Peräpenkiltä kimmahti kylmä, vihainen silmäys uunia kohti. »Ja tuoda ne tänne, vanhempiesi ruokittaviksiHarmin puna lensi nuorukaisen kasvoille. Hän pelkäsi veren tipahtavan poskistaan: onko se hänen isänsä tuo, joka tuollalailla puhuu?

Hän odotti miesjoukon tulevan millä hetkellä hyvänsä hakemaan tuota... Ihmeellinen tytärpä se kanssa on, kun tuollalailla lähtee... Aamulla muori jo tuskissaan ajatteli mennä Mäkilahteen sanomaan sedälle. Mutta ei uskaltanut sinnekään, sillä hän oli alkanut hiljaisesti toivoa, että tyttö edes tulevana yönä lähtisi itsestänsä kotiinsa.

Mitäs muuta kun minä tempaan sinut syliini ja nostan, ja sinä kiedot kätesi niin kauniisti...» »Nyt minä käännyn takaisin, kun sinä tuollalaillahuudahti tyttö kuin puolittain tosissaan. »

Heikkilänmäeltä voi nähdä kuinka kaupunkimiehet kaarsivat sillan yli ja ajoivat kylän päässä olevaan kievariin. Piiat odottivat joka hetki emännän astuvan ulos ja suuntautuvan kievaria kohti. Mutta mitään ei kuulunut. Sen sijaan hän ilmestyi jonkun ajan kuluttua kuistille ja kysyi eikö talossa enää mitään työtä ole, kun he tuollalailla toljailevat.

Tyttö istui venhepohjaan ja hyrski itkua. Auno se kerkisi ensiksi tiedustamaan: Hyvä Jumala nähköön, mikä sinua on tuollalailla repinyt? Se äitipuoli, sanoi tyttö tuskin kuuluvasti. No, mistä syystä?... Heitähän nyt itku, ei se asia sillä parane. Mikä sillä oli olevinaan syynä?