United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka rakkaiksi eivätkö tunnu nämät ystävät kotia tulleelle; jaa, ollaanpa oikein valmiit sanomaan kiitoksia tuoleille ja pöydille, että ovat olleet niin hyvät ja seisahtaneet kotiin, eivätkä menneet omiksi huviksensa jaloittelemaan..."
Hänen näin puhuessaan Comines ja D'Hymbercourt astuivat saliin, kumarsivat molemmille hallitsijoille ja istahtivat ääneti heille varatuille tuoleille. »Kuinkas, hyvät herrat!» huudahti herttua kääntyen heidän puoleensa; »onpa teidän pyyntiretkenne mahtanut onnistua erittäin hyvin tai myös erittäin huonosti, koska se teidät on saattanut niin kauas ja niin myöhään viivyttänyt.
Muistan varsin hyvin, mitenkä herra aamiaispöydässä söi, niinkuin nälkäinen mies syöpi, ja rouva istui vain häntä katsellen mutta kun rouva puheli linnunlaulusta, puheli herra vasikanpaistista! Ja sitte herra sattui näkemään, mitenkä rouva oli edellisenä iltana heittänyt vaatteitansa ruokahuoneesen tuoleille ja muistutti häntä, että piti noudattaa järjestystä talossa."
Ruhtinaspari istuutui nopeasti hankituille tuoleille kuninkaan pöydän ääreen, ja heidän seuralaisensa asettuivat viereiseen pöytään. Adalgot kaatoi jäähdytettyä viiniä korkeista rivallisista ruukuista. Kuningas Harald joi ja katseli sitten ihmeissään ympärilleen. "Asatorin nimessä", huudahti hän sitten, "täällä on kaunista". "Tällaiseksi olen kuvitellut Valhallaa", virkkoi hänen seuralaisensa.
Niinpian kuin seurassa vallitseva ensimmäinen jäykkyys oli haihtunut ja rouvat, kursailtuaan hetkisen keskenään, mikä saattoi rouva Storkin pari kertaa huokaamaan, olivat istuutuneet sohvaan ja tuoleille, ylt'ympäri, syntyi vilkas keskustelu, joka jatkui kunnes Gabrielle saapui, jolloin koko seura äkkiä vaikeni ja kaikki läsnäolijat loivat katseensa tulijaan.
Vuode oli pengosteltu, päänaluset viskelty pitkin lattiaa, kaikki laatikot vedetyt pois piirongista ja tavarat heitelty huiskin haiskin lattialle ja tuoleille.
»Saan sitä minäkin vielä», huusi Aappo ja pinkaisi juoksujalassa menemään, mielessään kuvaillen jo tänä iltana saavansa hyvyyttä jos jonkinlaista. Mutta toisin oli mielensä illalla, kun hän makasi Karénin rouvan kyökissä tuoleille tehdyllä vuoteella. Koko olonsa tuntui oudolle ja alastomalle kuin päänsäkin, josta tukka oli kolittu melkein päänahkaa myöten.
Lapset, joita ei koskaan ilman valmistusta käynyt näyttää kellekään, ajettiin äkkipikaa ulos, niin että kaikki leikkikalut jäivät ympäri lattiaa, puoleksi pureskellut voileivät tuoleille ja koko huoneesen omituinen haju, jota korkeintaan voi sietää omilla lapsillaan. Päivästä päivään kului hänen elämänsä lakkaamattomassa puuhassa.
"Kyllä ymmärrän, mutta jos ei se taivu, niin puhunko minä siitä velasta ... tuota ... että sinä panet sen hakemukseen?" kyseli puhemies. "Niin no, jos se ei taivu vaan kyllä se siitä taipuukin kunhan oikein asian ajat niin saatanhan minäkin sitten siitä puhua." "Kyllä kyllä ... mutta nyt hiljaan ... jo tulee emäntä", ja he istuivat kiireesti tuoleille, pelon ja toivon välillä.
Luultavasti oli Ella, jolla oli siksikin väättyri luonto, jo ennenkin kokenut tämän tulikoetuksen, muuten ei voisi mitenkään käsittää, miten hän niin vikkelästi suoriutui suulleen makaamaan noille tuoleille koko loistavassa pituudessaan. Ja silloin alkoi leikki. Nimismiehen pamppu lauloi tuttua nuottiaan. Ella rupesi valittamaan: »Armahtakaa, herra vallesmanni kulta!»