United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olihan se kyllä alussa vähän estelevinään, vaan vaikka se ei sitä tunnusta, niin luulen, että hänkin jo ensi illasta... Etkö tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta. Tulen minä ... odotahan vain vähäisen, kunnes saan kengät jalkaan. Se on hyvä eukko, jatkoi hän yhä, kevennellen sydäntään, heidän pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen.
"Sinä ehkä luulet minun nytkin vain leikittelevän, koska tähän asti olet aina päässyt vielä hengissä. Vaan minä vannon sinulle kaikkein perkeleiden nimessä, että minun päätökseni on luja ja että sinä et tästä huoneesta enää pääse, joll'et tunnusta." Peljästymättä vastasi Tuomo nytkin lempeästi: "Rakas herra, olkaa armollinen älkääkä vetäkö päällenne enää tätä suurta syntiä."
Saarelan Pekka talutettiin sisään. Hän oli aivan kalpea ja värisi vilusta, sillä koko taistelun ajan oli hän seisonut aitan seinustalla kahden miehen vartioimana. "Tunnusta heti tuoneesi kirjeen", kovisti Yrjö tuimasti Pekkaa, jonka entinen rohkeus oli muuttunut aivan päinvastaiseksi tunteeksi. "Minä tunnustan", sopersi Pekka.
Tunnustan, Mutta minä luulin, kuten minulle oli sanottu, että se oli unijuomaa, ettei siitä mitään pahaa tule. En aikonut enkä tahtonut. Sanon Jumalan nimessä, etten tahtonut, sanoi hän. Ette siis tunnusta itseänne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja sormuksen anastamiseen, sanoi puheenjohtaja. Vaan tunnustatte antaneenne pulverin? Sen kyllä tunnustan, mutta minä luulin sen unipulveriksi.
Kauppamies todisti juuri tämän oikeuden edessä seisovan Kanniaisen lautamiehen tulleen häneltä tällä kysymyksessä olevalla kirjalla eräänä iltana rahaa pyytämään lainaksi. "Asia on selvä: sinä olet tehnyt ruman väärennyksen, sinulla on rikos-veli samassa asiassa, tunnusta se!" sanoi oikeuden esimies vapisevalle lautamiehelle. "En". "Etkö tunnusta?" "En".
Siinä taidossa en tunnusta ketään paremmakseni, empä edes viisasta Salomoakaan, niin monta kuin hänellä olikin vaimoa ja jalkavaimoa. Mitä tähän tyttöön tulee, niin en näe hänessä mitään vaarallista, hän on kaunis katsella ja kelpaa silmilleni." "Kuules, oi kuningas!" vastasi tähtein selittäjä. "Minä olen hankkinut sinulle monta voittoa taikakalullani, mutta osaa saaliista en ole koskaan ottanut.
Ei nä'y tämä todeksi, Eikä kyllin kaipaukseksi Luona herran hengellisen. Itse parvesta isäntä, Kaifas kaikkein seasta Ylös nousi istuimelta Korkeitten säärein päälle: Kaapu silkkinen kahahti, Kiilsi myssy kaunehimpi. Leimahti leveä lakki. Eipä entistä enämpi Kysy kirkon kaatamista; Näkyvät nämät vähäksi. Alkoi uudesta asian: "Kautta korkean Jumalan Sekä suuren ammattini Tunnusta tosi minulle.
Sanokaa, ettekö tekin sydämessänne tunnusta, että me emme voi karttaa toisiamme noin ... emmekä teeskennellä kylmyyttä silloin, kun rakastamme toisiamme niin ... sanokaa! Hän tarttui hänen käteensä, kumartui hänen luokseen, aikoi kietoa käsivartensa hänen vyötäisiinsä. Ei, ei! pyysi Elli taas ja koetti irtautua. Elkää, minä pyydän! Mutta miksei? Sanokaa miksei?
"Kuitenkaan ei minulla tätä nykyä suuria toiveita ole, sillä Sormulan Herra ei tunnusta sinua vertaisekseen ja ehkäpä hän vaatii vävyltänsä varojakin, sillä hänellä on jokseenkin tiukat asiat", lausui Meyer lopuksi ja sitten vihdoinkin ruvettiin levolle. Seuraavana aamuna nousi Jeriko vuoteeltaan virkeämpänä, kuin moneen aikaan ja melkein iloisena ryhtyi työhönsä.
Sinulle on sallittu semmoinen isä, että jos se yhäkin saapi sinua tuommoisiin tekoihin neuvoa, niin, hyvä Jumala, kuka sen tietää, jos sinuun tarttuu minkälainen kirous. Onhan se yhtä suuri synti, jos kotiaankin varastaa. Tunnusta nyt minulle rehellisesti, otitko sinä rahaa ukkivaarisi kukkarosta... Sano suoraan, tunnusta nyt kaikki minun ja Jumalan edessä, otitko sinä?