United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä samoin kuin maailmakin saattanet syyttää minua jostakin kovuudesta tai mielen kylmyydestä, kun minä en tässä kuten niin usein ennen tunnusta yksilön, yksinäisen henkilön vapaata oikeutta, tahi tässä en tunnusta äidille oikeutta pitää huolta poikansa uskonnollisesta kasvatuksesta.
KAMREERI. No, muuten vain. ROUVA. Tunnusta nyt yht'aikaa kaikki, niin se on sinulle helpompi, Kalle! KAMREERI. No, kun hän puhui semmoista jonninjoutavaa ja pilkkasi minua. ROUVA. Pilkkasi sinua! Mitä hän sitten sanoi? KAMREERI. Hän sanoi, että No, se on nyt yhdentekevä, mitä hän ROUVA. Ei, sano vain minä vaadin sitä!
Niin, Maria Kirilovna minulle ... sen sormuksen... Sascha sekaantui puheessaan ja joutui hämmennykseen. Kirila Petrovitsch rypisti otsaansa ja sanoi heilutellen päätään: Siihen nyt sekaantui Maria Kirilovnakin. Tunnusta suoraan kaikki, taikka minä sinut vitson niin, ett'et itseäsi tunne. Jumaliste, isä ... minä ... isä... Maria Kirilovna ei käskenyt minun mitään tehdä, isä.
"Me kaiketi tunnustamme, että, jos joku jotakin jälleen muistaa, hänen on täytynyt ennen se tietää?" "Tunnustamme," sanoi hän. "Emmeköhän sitäkin tunnusta, että, jos tällä tavoin ihmiselle tulee jokin tieto, tämä on mieleen-muistumista?
Jos hän tähän saakka on ollut epäilijä, on hän tästä eteenpäin täydellinen taiteilija-nihilisti. Usko realismiin oli hänen viimeinen käsitteellinen uskonkappaleensa. Tästä lähtien hän ei tunnusta muuta totuutta kuin omat hetkelliset mielialansa eikä muuta estetiikkaa kuin sitä, joka sallii hänen jokaista niistä vapaasti ja häikäilemättömästi heijastella.
Jos minun täytyy mennä takaisin sinne, mistä olen tullut, niin miksi tämä turha ja ikuinen kiertokulku? Niin on Laki. Niin käy kaikille. Minä en tiedä muuta. Mutta minä en tunnusta sitä Lakia, sillä se Laki on väärä ja mielipuolinen!
Jollen olisi teihin tutustunut, olisin empimättä ryöstänyt hänet ja pitänyt hänet luonani väkivallalla, mutta teidän siveytenne ja oppinne, vaikken sitä tunnusta, on jollakin lailla muuttanut minun mieleni, enkä minä enää saata harjoittaa väkivaltaa. En minä itsekään tiedä, miten se on tapahtunut sen vain tiedän, että niin on.
Jos ne olivat siinä lähtiessäsi, niin ovat ne siellä vieläkin. Ethän voinne epäillä, että ystäväsi olisi sinua pettänyt? Ei, sitä en tosiaankaan tahtoisi, mutta ihmeen kummallista tämä on. Lähtiessäni ruukussa oli tuhat sekiiniä, mutta nyt ne ovat poissa. Ehkä olet ollut rahan tarpeessa ja olet lainannut ne? Jos niin on, niin tunnusta rehellisesti. En minä sinua siitä syytä.
Näkyi selvästi ettei Kinturi tunnusta olevansa minkään aineellisen avun taipeessa, ja sydämmeensä hän ei päästänyt. Kinturi sai kovan yskän, ja rapattuaan hätimmiten läävän kivijalan päähän asti poistui Rauhalahdesta. Parin viikon kuluttua tuli Rauhalahteen vaimoihminen hakemaan Kinturia. Se oli Mari.
Vieläkö minä olen minä? Olenko minä vielä omassa vallassani? Eikö hän tee minusta, mitä tahtoo? Enköhän vielä kohta luovu uskostanikin ja tunnusta Aukusti Väkevää kansansa hyväntekijäksi ja hirmuvaltaa ainoaksi, valistuneen vuosisadan mukaiseksi hallitusmuodoksi? Kurja teeskentelijä, mikä olenkin! Miten hän minuun katsoi! sydämmeni oikein vapisi.