United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
MATLENA. Minuapa alkaa niin pelottaa. ANTTI. Mikä sitten? Tuoko tulipalo? MATLENA. Ei, vaan kun olemme näin kahden täällä synkässä metsässä. ANTTI. Entäs tätä. Olet kai sinä usein ollut metsässä yksinäsikin, saatikka sitten toisen kanssa. MATLENA. Niin, kotipuolella, jossa tuntee joka kiven ja kannon. Mutta nyt! Vieraassa paikassa, pilkkoisten pimeässä. Onko kumma, jos kamottaa.
Komeana laski tuo välkkyvä päivän-tähti maillensa, punaten sekä taivaan että meren tulihehkullansa ja heittäen tornien huippuihin ja kaupungin kattojen harjoille viimeisiä kultasäteitänsä, joista ikkunat kimaltelivat ikäänkuin tulipalo olisi niihin heijastanut.
Taivaan rannalla hohti todellakin omituinen kumotus. "Kuu ei se ainakaan ole", sanoi Mari, "se loisti viimeksi enemmän tuolta ilmalta." Tyttö osoitti kädellään lännemmäksi, joka olikin se oikea paikka, missä kuu siihen aikaan piili pilven takana. "Sitte en muuta tiedä kuin että se on tulipalo", virkkoi Severin, "ja minun täytyy rientää sinne. Hyvästi siis huomiseen!"
Tämmöisiä tositarpeita järjestyksen valvomiseen antautuneiden voimien käyttämiseen olisi kylläkin saattanut minä hetkenä hyvänsä ilmaantua. Ajatelkaamme esimerkiksi, että olisi todella puhjennut joku suurempi tulipalo. Se olisi niinä aikoina mitä hirvittävimmässä määrin voinut pelästyttää kaupungin asukkaita, koska sille olisi tietysti heti annettu joku valtiollinen merkitys.
Vähitellen aljettiin yleisesti hokea, että Nero oli tehnyt kaikki. Kansa tiesi hänen kunniattomuutensa eikä mitään ilkityötä katsottu hänelle halvaksi. Ennen pitkää tuskin löytyi ainoatakaan ihmistä Romassa, jok'ei uskonut, että tulipalo oli Neron toimeen panema.
LAURI. Enhän tiedä mitä sanon tässä kurjuudessa. JUHANI. Kurjuus, ääretön kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri vielä. SIMEONI. Oi jos annettaisiin meille armonaikaa vielä yksi päiväkin! JUHANI. Tai yksi viikko, kallis viikko! Mutta mitä aattelemme tästä kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? AAPO. Onhan tulipalo kylässä, hyvät ihmiset.
Hän hyppäsi katokselta ja ennenkuin tyttö ennätti häntä kiittääkään, katosi hän pimeään. Tänä yönä oli myllärilässä tulipalo. Ulkohuoneet ja paljon ruista paloi poroksi. Mylly ynnä myllärin asuinhuone jäivät kuitenki ehyiksi ja vahingoittamattomiksi. Kylän väki tulvaili kauhistuksissaan kadulle ja Antverpenistä saapuivat palosammuttajat.
Ennen muuta on huomattava, että aina vakavat elämänkysymykset, kun ne meihin voimakkaasti vaikuttavat, keskeyttävät virkistävimmän ja luonnollisimmankin huvihetken tai taidenautinnon, vaikkei siltä itse nautinto semmoisenaan ole syntiseksi tuomittava. Olemmehan pakotetut kirkonmenonkin keskeyttämään, jos meille ilmoitetaan, että kotonamme on tulipalo.
Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon kun viina syttyy palamaan, ei se sammu vedelläkään. Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä ja tuli on myöskin. Lasin sisässä! Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla eikö se poksahda rikki? Tuliko? Ei, vaan lasipa. Poksahda rikki!
Hän ei voinut mennä enää Holmalle. Ei, ei, ei! Mieluummin hän vaipuisi maanrakoon... Neiti Smarin ompeli ompelustaan kädet täristen, kuuli kadulta hälinää kuin olisi ollut tulipalo ja kellon naksuttavan kiireesti ja kovasti. Esteri painoi päänsä pöytään. Mutta hetken kuluttua hän hypähti seisomaan. »Minä tahdon rakastaa! Minä tahdon!»