United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Torven sai perillinen pelastetuksi tulesta ja ripusti sovitusuhriksi alttarin viereen pitäjän pieneen, harmaakiviseen kirkkoon. Siinä se riippui monen miespolven ajan, kunnes venäläiset ison vihan aikana ryöstivät herran huonetta ja veivät saaliinansa myös tämän ritaritorven.
Moni on päivä päätön päivä Usiampi einehetön: Ilta ainaki tulevi, Yö etehen ennättävi, Moni tuikkavi tulonen, Vilkuttavi valkiainen. Ei ole turvoa tulesta, Valkiaisesta varoa, Turvoa tuhoistakana, Vaivaistakana varoa. Tuikkaen tuli palavi, Vilkutellen valkiainen, Eessä lapsen armottoman, Kohalla kovaosaisen.
Silloin sanotaan vanhan kirkkoherran kasvojen oikein ilosta kirkastuneen ja hän siunasi vuoteeltaan molemmat parit. Samallakertaa oli taivaan tulesta koko yö muuttunut niinkuin päiväksi, jota seurasi väkevän jylinän ääni. Lopuksi oli isä neuvonut poikaansa ja varoittanut lapsia tukemaan äitiänsä. Ihmeitä tapahtui myöskin sillä välin apulaisen virkahuoneessa.
Koko taivas ruskotti tulesta; myriadeja säkeniä lentää lainehti, kiireesti kiitäen heidän ylitsensä ja vankkoja, sakeita savupilviä vyöryi edelleen, välisti hetkeksi himmentäen tulen hehkua, mutta vaan päästääksensä sitä jälleen enentyneellä hohdolla kumottamaan. Tämä hirveä loisto kasvoi joka silmänräpäys kirkkaammaksi.
Hän astui vanhuksen eteen pitäen kädestä kumpaakin vastanainutta pariskuntaa ja virkkoi: Rakas isäntä, älkäämme ruvetko Herramme töitä parantamaan. Sinun poikasi ja minun poikani ovat molemmat aika velikultia; mutta minkä he sille taitavat, että Herramme on luonut heidät, toisen tulesta, toisen vedestä?
Kohta saa pikku Sven paljon ihmettelemistä, kun molemmin puolin tietä on niin monta suurta joulukuusta, jotka silloin tällöin välähtävät soihdun tulesta punaisiksi, mutta pian jälleen peittyvät pimeän syliin.
Pientä lasta warottakoon waan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläwiltä, wedestä, tulesta, kowasta päiwänhelteestä ja kylmästä wahingoita saamasta.
Hän sanoi, että raamattu puhuu 'heidän mahdistansa, joka ei kuole, ja tulesta, joka ei sammu, ja että se merkitsee, että jokainen syntinen, joka joutuu helvettiin, saa omat vaivansa omien syntiensä mukaan. Ja hän sanoi, että mato alkaa kalvaa sieluamme jo nyt, kun heräämme syntejämme tuntemaan.
Kun hän oli lopettanut ja kääntyi Bengtiin päin, olivat tämän kasvot kuin muuttuneet; piirteiden ankaruus oli poissa ja silmät loistivat säteilevinä ja kosteina. "Niin, rakkahani", sanoi hän, puristaen Esterin kättä, "varmasti on Jumalan rakkaus ensimmäinen, suurin se on 'ainoa' ... kukapa sen niin syvästi tuntisi kuin minä, kurjin syntisistä, joka olen kuin kekäle temmattu tulesta!
Jo hehkuivat nuorukaisen posket Falernon tulesta; useasti löi hän nyrkkinsä pöytään, unohtaen kunnioitusta isäntäänsä kohtaan. Huomaten, että viini avasi vieraan sydämen, aikoi Mesembrius, nojautuen käsivarteensa, nuorukaista tutkia. "Noh, Manlius, mitä sanot Falernostani? eikö ole siinä perää, kun sanotaan, että Italia on maan rinta?