United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heti sen jälkeen aukeni ovi ja majan edessä seisoi soreavartaloinen nuorukainen, jonka takin liepeet hulmusivat tuulessa. "Rakkaat ystävät", huusi hän ja tuijotti käsi silmäin suojana. "En enään odottanutkaan teitä, luulin, että te ette tulekaan enään. Kaksi tuntia olen teitä odottanut." Vastaukseksi astuin hänen eteensä, niin että valo tuli kasvoilleni.
Me kiedomme ne joka puolelta kuin kalat verkkoon, toinen opista ja uskosta, toinen elämästä ... niinkuin kalat verkkoon ... äh, kun ne tulee potkimaan ja päristelemään nuotan perässä! Eihän vielä suinkaan voi tietää, minkä päätöksen laamanni tulee antamaan. Eihän se laamanni tulekaan itse istumaan näitä käräjiä, vaan se nuori varatuomari. Eikö laamanni...? Ei, ja se on hyvä se.
Lauri ajatteli: nyt hän ehkä jää tänne. Antero ajatteli: hän ei ehkä tulekaan kotiinsa, ja kuinka voin minäkään sitten sinne mennä? Ukko tuli takaisin tuvasta. Sinä tahdot lahjoa minua, enkä minä olekaan semmoinen egoisti, etten sallisi sen tapahtua. Sano siis asiasi, tai kyllä minä arvaan sen sanomattakin. Hedda on kyllä täällä, tuolla Ottolassa.
"Epäilykseni ei, jalo herra, tulekaan semmoisista mitättömistä syistä", virkkoi hanskuri. "Katri on vaan halvan porvarin tytär, eikä ole liikaan ylellisyyteen ruoan tai asunnon suhteen tottunut.
Mitä iloa on siitäkään...? enemmän vaan tuskaa ja kipeyttä... Päivisin usein toivon ja odotan: tänä yönäkö...? seuraavanako hän tulee?... * Odotan ja toivon... Sitte hän ei tulekaan... Mikä tuskallinen pettymys ja levottomuus ... tuskin unta silmääni saan koko yönä... Taas tulee päivä ... taas sama odotus, sama toivo... * Ja sitte hän tulee...
Heti kotiin tultuaan riensi hän poikansa luo, vei hänet omaan huoneeseensa ja suuteli häntä rajusti pitkän aikaa. Julien palasi päivälliseksi herttaisena, hymyilevänä, ystävällisenä ja kysyi: Eivätkö isä ja äiti tänä vuonna tulekaan tänne?
»Vai vanha?» hymähti hän silitellen kammalla vankkaa, tumpuraa tasatukkaansa. »Eihän tämmöinen mies vanhaksi tulekaan!» Näin ajatellessaan hän tunsi itsensä suoraksi ja jänteväksi kuin nuori poikanen. Mutta hän ei tyytynyt vain tuohon tuntoon, häntä halutti myöskin nähdä.
Kului lukukausi ja kului toinen; nuoremmat ikäluokat kulkivat hänestä ohi, raha-asiat huononivat ja luotto loppui, ja luultiin jo, ettei siitä Eemelin tutkinnosta tulekaan koskaan mitään. Mies vanheni ja jurottui yhä, ja takki kävi nukkavieruksi. Ja arveltiin, että siihen se tentteeraus nyt on jäänyt. Mutta eipähän jäänyt.
En ikänä!» »Mutta eihän siitä linnaa tulekaan?» »Tulee siitä, kyllä ne sen hevosvarkaudeksi saavat väännetyksi. Niillä on minulle sydänvihaa. Mutta olkoon miten on, minun on jo monta viikkoa ollut niin paha olla, niin, *niin helvetin paha*, että tähän täytyy tulla muutos. Ajattelin minä jo vähän toisenlaistakin muutosta, mutta ei se tapahtunut.
Niin, kyllähän Sylvi minua aina moittii niistä ominaisuuksista syystäkö sitten tai syyttä, sitä en mene päättämään. AKSEL. Jätän nyt kumminkin täydellä luottamuksella pienen pulmuseni teidän huostaanne niin kauvaksi. ALMA. Kiitoksia! Lupaan koettaa parastani. Hyvää päivää, Sylvi! Minä pidän sanani, niinkuin näet. SYLVI. Minne Viktor jäi? Eikö hän tulekaan? ALMA. Tulee kyllä. Vähän ajan päästä.