United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän puhui sukkelaan ja hiukan happamella äänellä. Hänen miehensä, jonka vartaloa kiristi upea pitkä takki, kumarsi kuin niiahtaen. Hänen nenänsä, silmänsä, ikeniä myöten näkyvät hampaansa, aivan kuin vahalla voideltu tukkansa ja kaunis juhlapukunsa loistivat hyvästi ja tarkasti hoidettuina.
Kun hän vielä oli aivan nuori eikä hänellä ollut kunniaa eikä mainetta, vaan ainoastaan vaalea tukkansa ja korkea otsansa ja lempeät, siniset silmänsä, silloin ei hänellä ollut mitään taikasormusta, ja kuitenkin kulkivat siunaus, rakkaus ja onni hänen vierellään. Kaikki enkelit taivaassa ja kaikki ihmiset maan päällä häntä rakastivat. Reginan mustissa silmissä kiilui kyynel.
Mutta kuurassa onkin partanne, sanoi Aaro nauraen. Elä hiidessä! Katsokaa vaan kuvastimeen, niin näette. Herra otti taskustaan pienen kuvastimen, johon katsottuaan näki partansa ja tukkansa valkeassa kuurassa. Hän sukaisi kädellään partaansa ja tukkaansa ja virkkoi: Huh, mitä tämä on? Miehet nauroivat mutta Aaro sanoi: Aamun tuuli hieman kallisti nuotion savua teitä kohti.
Hänen pitkä, keltainen tukkansa liehui tuulessa. Joukon valtasi myötätunto häntä kohtaan. Ensin kertomus hänen urhoollisesta puolustautumisestaan, sitten tieto hänen nimestään ja lopuksi hänen nuoruutensa ja kauneutensa puhuivat hänen puolestaan. Hän silmäsi tulisesti joukkoa sekä lopuksi ylpeästi vanhusta. "En hyväksy tätä tuomioistuinta. "Teidän lakinne ei liikuta minua.
Työnsi tukkansa ohimoille... Isot kourat ojentuivat. Nelma ei sysännyt pois tahmaista kättä, joka kosketti hänen olkapäähänsä. Miksi ulvot? Sano nyt minulle! pyysi Sakris. Tyttö uikahti vihastuneella ja epätoivoisella äänellä: Mihinkä minä sen panen? Tämän uuden! Minä menen järveen! Tarkoitat, mereen, sanoi Sakris. Sitten hän oli vaiti ... ei tiennyt, mitä tehdä.
Kreikkalaisten keskuudessa oli tavallista, että kuolemantapauksen sattuessa vainajan omaiset leikkasivat tukkansa ja laskivat suortuvat ruumispaareille; poissaolevat saattoivat jäljestäpäin laskea hiussuortuvan hautakummulle.
Elsa se paraiten muka osasi ja jokainen koetti samalla tavalla panna tukkansa ja pitää päänsä, jalkansa ja kätensä. Se leikki oli hauskaa. Olisi vaikka kuinka kauan leikkinyt sitä, sillä se tunnusti, vaan ei jaksanut. Lentää kyllä olisi jaksanut, vaan kiivetä ei. Ja kun tuli Vimparin Aappo, niin Latun Liisa heti rupesi kärttämään hautajaisille.
Peilissä hän kiireimmän kautta viimeisteli itseänsä. Kampasi tukkansa pystyyn ja harjoitteli vähän herrasryhtiä päänliikkeillä. Ja sitten issikalla polisikonttoriin! Hän tuli polisikonttoriin juuri kello 8.
Hänellä oli yllään valkosilkkinen alusvaippa. Hän heitti komean tukkansa aaltoilevat kiharat hartioilleen ja rupesi kuuntelemaan. Ei kuulunut risahdustakaan. Sitten taas salama ja jyrinä. Tuulenpuuska repäisi ulvahtaen pihanpuolisen akkunan auki. Matasunta tuijotti ulos, missä nyt melkein joka silmänräpäys leimahti kirkas salama valaisten pikimustan pimeyden.
Raskas ryhmysauva kädessään hän näyttäytyi verannalla. Hänen valkoinen tukkansa liehui korkeakaarteisilla ohimoilla. Kotkannenän sieraimet laajenivat kuin vainuten taistelua ja surmaniskuja. Lumivalkoisten, töyhtömäisesti eteenpäin ojentuvain kulmakarvojen alla paloivat silmät kuin tulikekäleet.