United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin," sanoi Obenreizer, asettaen sytytettyä kynttilää pöydälle, "se oli ilkeä uni. Katselkaapa vaan minkä näköinen olen!" Hänen jalkansa olivat paljaat; punainen villapaitansa oli auki kauluksesta, ja hiat käärityt kyynäspäihin asti; ahtaat sukkahousut, jotka ulottuivat nilkka-luihin asti, oli muuten ainoa pukunsa. Vartalonsa näytti notkealta ja tuimalta, ja silmänsä olivat erinomaisen kirkkaat.
Philip tunsi alemmuutensa yleisessä mielipiteessä jalo-aatteiselle ruhtinaalle luonnollisella karvaudella, eikä tarvitse kummastella, jos hän koki sattuvaa tilaisuutta käyttää asettaakseen oman luonteensa parempaan valoon kuin kilpailiansa. Nykyinen näytti olevan senlainen tilaisuus, jossa järkevyyden ja mielenmaltin syystä saattoi odottaa vievän voiton yksipäisyydeltä ja tuimalta kiivaudelta.
Kokous oli nyt tuon oivallisen koulun vastustuspuheen tähden tullut niin meteliseksi, että oli mahdoton enään mitään järjellistä toimeen saada. Jokainen koulun vastustaja koki nyt oikein tuimalta syytää mielilauseitaan koulua, koulun suosioita, kirkkoherraa ja esimiestä vastaan. Esimies teki huutamalla ääntö-esityksen ja ilmoitti että äänestys aljetaan.
Joutaa tulla, sanoi Inkeri ja jatkoi käärimistään. Toinen niistä on pappi, sanoi Elli kalveten; ja hän näyttää niin ankaralta ja tuimalta. Hupsu! Mitä sinä pappia pelkäät enemmän kuin muita? No, nuori herra, antakaa kun nyt hellävaraan autan takin päällenne, ja minä toivon, että käsivartenne huomen aamulla on oleva terve. Elli oli totta tiennyt.
Silloin ei Bård ollutkaan enää hyvän-kurinen. Hän rupesi väliin parkumaan, mutta sittenkös Ingrid suuttui ja hosui häntä. Ja kun ei tuokaan auttanut, peloitti vieras poika Bård-rukkaa paksulla kepillä ja näytti samassa hirveän tuimalta. Bård tottui kumminkin vähitellen tuohonkin yreyteen.
Säilytä itsesi puhtaana isänmaalle!» Hän mietti sanaa, jolla voisi haihduttaa tämän hurmaavan lumouksen. Mutta hän ei löytänyt. Sitten nousi hän ja meni avoimen ikkunan ääreen viillyttääkseen otsaansa yöilmassa. »Puhu toimi lopeta äänettömyys!» kehotti hän itseään. Silloin muisti hän kirjeet, joista Regina oli puhunut. »Anna minulle kirjeet!» sanoi hän. Hänen äänensä kuului tuimalta.
Eikä unhotettu Kopolan muoriakaan, joka istui joukossa pöydän luona, kuunnellen muitten tarinoita ja hymyillen ystävällisesti. Mutta viini alkoi tuntua tuimalta ja niin pieni seura yksitoikkoiselta markkinaelämäksi. Ukko Koponen ja Jukke päättivät siis pistäytyä kapakassa ottamassa iltasen alle karkeammat naukut. Ja siellähän muutenkin sai nähdä markinameininkiä.
OPHELIA. Ma teille, isä, olen kuuliainen. Neljäs kohtaus. Terassi. HAMLET. Tuimalta tuntuu sää; on oikein kylmä. HORATIO. On kirpeä ja julma pakkanen. HAMLET. Mit' ompi kello? HORATIO. Lähes kaksitoista. MARCELLO. Ei, lyönyt on se. HORATIO. Onko? Sit' en kuullut. Nyt lähestyypi siis se hetki, jolloin On tapa kummituksen ilmestyä. Mut mitä tämä tietää?
Tosin kuului hänen ilkkunaurunsa usein sekä terävältä että tuimalta ja uhkean naisen hillitsemättömät liikkeet ynnä paljaitten hartioitten rohkea keikaileminen riistivät häneltä vaimollisen kainouden viimeisenkin jäljen. Oli ikäänkuin sähköä jokaisessa hänen jäsenessänsä ja tulta veren asemasta hänen suonissaan.
HAMLET. Toden totta, Tuo mua huolettaapi, hyvät herrat. Ja tekö vahdiss' ensi yönä? MARCELLO ja BERNARDO. Me. HAMLET. Aseissa, kuin? MARCELLO ja BERNARDO. Aseissa. HAMLET. Päästä jalkaan? MARCELLO ja BERNARDO. Kiireestä kantapäähän. HAMLET. Kasvoj' ette Siis nähneet? HORATIO. Näimme: silmikko ol' auki. HAMLET. No, näyttikö hän tuimalta? HORATIO. Katseessaan murhett' enemmän kuin vihaa.