United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elämäni ei ole ollut onnellista. Minä tiedän, vastasi Rikberg osaaottavasti. Ikävä on kalvanut jo pitkät ajat sieluani. Suurin toivomukseni on jäänyt toteutumatta... Hän keskeytti. Rikberg oli vaiti liikahtamatta paikaltaan ja katsoi Esteriä suoraan silmiin. Syvä hiljaisuus vallitsi huoneessa. Se alkoi vaivata Esteriä.
Katsokaas, nyt hän ei enää tiedä, mitä vastaväite on, hän täyttää kaikki toivomukseni, ja jos pyytäisin hänen sanomaan: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", sanoisi hän sen paikalla. Mutta sitä sinä et tee. SALOKANGAS. Mitenkä? KATRI. Sitä et tule tahtomaan. SALOKANGAS. Mutta jos sen tahtoisin. Niin en tee sitä. Nyt kai lasket leikkiä? KATRI. En, se on täysi toteni?
Mutta minä olen luvannut isälleni etten kosi ketään ennenkuin olen ilmoittanut hänelle toivomukseni ja saanut hänen suostumuksensa siihen; ja hän on viimeinen maailmassa, joka kieltäisi tätä suostumusta, kun sydämeni olisi niin kiintynyt siihen, kuin se nyt on.
Saada elää teidän ja toiseksi omaisteni hyväksi on hartain toivomukseni. Voin todenperäisesti vakuuttaa etten tänä hetkenä rakasta ketään enemmän kuin teitä! Riittääkö se teille?» Vieläkin tarkasteli assessorin syvämieliset silmät Eevaa tutkivasti. «Suutele minua!» lausui hän sitten äkkiä ja terävästi. Hiljaa ja sanomattoman suloisesti painoi Eeva punastuvat kasvonsa häneen ja suuteli häntä.
"Niin", vastasi Bengt ja silitti yhä hiukan hermostuneesti partaansa, "sinä ymmärrät hyvin, ett'ei äitisi enää vasta sovi jäädä nykyiseen asemaansa. Minun toivomukseni on yleensä, ett'ei kenenkään rouva Falkensternin sukulaisista tarvitse olla taloudellisessa ahdingossa..."
Aivan kuin ensi vuoden ylioppilas tai ylemmän luokan lyseolainen. Arveluani vahvistaa vielä huomio, että hänkin joka kerta tarkastelee minua ikäänkuin tunnustellen. Hän esiintyy reippaasti ja liikkuu aina pää pystyssä sekä hymy huulillaan kuin astelisi hän mitä rajattomimmassa vapaudessa. Kunpa saisin tilaisuuden kysäistä, onko hän suomalainen! Pian täyttääkin suopea kohtalo toivomukseni.
Avioliitossa on niistäkin vain pelkkää harmia ja onnettomuutta. Vapaaherra on Nietzschen oppilas. Kuinka hän taas sanookaan? »Rakkaus on sarja pieniä hullutuksia...» »Ja niistä tekee lopun avioliitto suurena tyhmyytenä.» Minä tiedän. Mutta nyt minun täytyy mennä. Toivon, että kun ensi kerran tapaan teidät, on kaikki hyvin. Se sama on omakin toivomukseni. Te lähdette siis tänä iltana?
Vaatimukseni olkoon hulluus, se on kumminkin minun toivomukseni, etkä sinä sitä täytä!
Kutsukaa siis kernaasti tänne saarnaaja, josta puhuitte. Jos hän tahtoo saarnata esimerkiksi ensi sunnuntaina, saa hän tehdä sen hyvin mielellään. Ehkäpä silloin tulee enemmän väkeä kirkkoon ja siinä tapauksessahan toivomukseni on täytetty, vaikka aivan toisin kuin mitä ajattelin." "Niin, nyt saan kiittää pastoria nöyrimmästi", vastasi Daniel ja nousi seisomaan.
Teidän pitää koettaa hankkia itsellenne enemmän respektiä, paljon enemmän respektiä. Pankaa se mieleenne, neiti Forslund. Neiti Forslund. Kuule Sanny, elä puhu tuosta respektistä enää, elä puhu siitä. Neiti Kortman. Minun velvollisuuteni on lausua ilmi mielipiteeni ja toivomukseni. Kysymys on minun veljentyttärestäni, jonka armosta olen ottanut luokseni.