United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja jonkun muunkaan löytäminenkin on kai mahdotonta. Niin, eikö totta, se tulee olemaan mahdotonta? sanoin minä ja katsoin Brattin kasvoihin, kuten se, joka tahtoo saada hyväksymistä ja kannatusta, ja sitäpaitsi olisi sääli ottaa osaa häneltä... Niin vastasin minä, minä ainakaan en tohdi ottaa sellaista vastuuta hartioilleni; ja minä taputin käsiäni: Harjotukset alkavat, sanoin minä.
HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; kohta. KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi. LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan. KUNINGAS. Sit' en usko. Mut tuo on melkein tuntoani vastaan. HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään. LAERTES. Vai niin? No, tulkaa. OSRICK. Kumpikaan ei osaa. LAERTES. Nyt varuillanne!
Hän on olevinansa kuollut, että me jättäisimme tämän paikan ja hän saisi rauhassa nousta. Tytöt, katsokaat häntä. David, sinä et vastaa. Veli, kallis veljeni: hän on varmaan pyörtynyt. Minä luulin hänen paenneen. Tuokaat vettä, neitsyet, tuon hirveän miehen saataville. Minä en tohdi katsella häntä." "Pois! minä tahdon katsella häntä ja minä tahdon riemuita. Kuollut! Alschirok kuollut! No!
Minä en koskaan ennen nähnyt, että sinä vaalenit. Onko sinultakin järki mennyt?" "Minä soisin, että niin olisi." "Kaikki ihmiset käyvät hulluiksi. Hän varmaan sanoi jotakin. Kerro se minulle. Mitä se oli?" "Kysy häneltä itseltä." "Minä en tohdi. Kerro minulle kerro minulle, Honain!" "Minä en rohkene." "Oliko se mikään sana?" "Oli! semmoinen sana, joka herättää kuolleet. Menkäämme pois."
Armollisen majesteetin tulisi ottaa niiltä valta pois. Millä tavoin? Sitä minä en tohdi ymmärtää. Armollinen majesteetti on viisaampi kuin on olevinaankaan; kyllähän hän sen parhaiten ymmärtää. Sanon vain niinkuin entinen pelimanni. Miten entinen pelimanni sanoi? Hän sanoi: peli kaikki, kun sormet on poikki.
SAMERI. Ma varron täällä. OBADJA. Huonot viestit siis? SAMERI. Ma varron; muun saa kuulla kuningas. Vai täällä siis mun sua kuulla täytyy? SAMERI. Ei palvelijas halpaa vilppiä Sun kattos alla tohdi kertoa. AHAB. Ja vilppiä sa näit? SAMERI. Ja häväistystä! Petosta rietasta! Se ruhtinas Ei kunniasta merkkiäkään tunne. Ei luvatuita kaupungeita hän Sinulle luovuta; sen tästä näät.
Osani yksin on taistelut sotia elämän tään. Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään.... Kerran sykki mua varten syvä, lämmin ihmispovi, kerran oli mua varten avoimena onnen ovi. Ma en hullu ymmärtänyt; sydämeni tuskan peitin, oven työnsin oudon kiinni, ystäväni ainoon heitin. Voi eron taakkaa! Joka päivä sen painoa lisää. Sua orpo ma itken kuin lapsi itkevi isää.
Väkijoukko tunkee päälle, ohitse rientää, ja ottaa voiton, jos ei ennen ennätä. Yhä se lisääntyy, yhä se kasvaa ja sitä mukaa aina kovemmin kohisee. Hameet humajaa, kengät katuun karahtaa ja yhä isommaksi käy keskenkasvuisen kansan huuto ja hälinä. Mutta muutamia neitosia hävettää tämä tämmöinen meno, eivätkä he tohdi näyttää olevansa uteliaita.
"Vaikk' kultaa en tuonut sulhollein Enkä nuoruuden suloutta; Niin leski jos oisin, kyll' joukottain Mulle tulisi kosioita. "Mitä hartaimmin toivoo sydämessään, Ja salaa Jumalalta, Jota ei edes tohdi rukoillakaan, Sen sulhoni multa saa. "Jokainen nyt sydämensä tutkikoon, Mitä enin hän halajaa; Sitt' luokoon silmänsä minuun, niin Lempisyntinsä nähdä saa."
Gunnar piti pöydästä kiinni, ett'ei hän vaipuisi maahan, ja veri nousi hänen kasvoihinsa. Mutta kohta juoksi hän ulos portaille ja ojensi kätensä Liville. "En tohdi mennä tupaan ennenkuin itse pyydät minua", sanoi sama ääni taas. "Tule tule " kuului vastaus ja Gunnar tarttui tyttärensä käsivarteen ja talutti häntä sisään. Liv jäi seisomaan oven suuhun ja hänen sydämmensä tykytti kovasti.