United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en kuule sillä korvalla, minä en laisinkaan kuule mitä sinä eli ne toiset sanovat! Tiedät sä, minä en ole taika-uskoinen; mikään ei mailmassa ole onnettomampi kuin taika-usko! Mutta niin paljon on toden totta: niinkauan kuin joku neuloo ja kutoo toiselle, ole toinen ei vielä kuollut. Lörpöteltäköön mitä tahdotaan! Minä neulon vain!
"Toden totta, rouva," huudahti Kenelm, jota tämä vetominen liikutti enemmän kuin ennen saadut tiedot; "kun viimein erosimme toisistamme, kun minä ilmoitin teille että rakastin teidän holhottianne, kun suostuitte minun ehdoitukseeni lähteä kotiin ja pyytää isäni myöntymystä kosimiseeni, silloin oli aika sanoa: 'Ei; kosija, jolla on vastustamattomat ja korkeammat vaatimukset, on ehtinyt ennen teitä!"
Uskotteko toden perään että hän minusta välittää että hän välittäisi siitä jos minä jäisin tänne?" "Toivoisin voivani vastata teille varmasti. Minä en ole hänen sydämensä salaisuuksiin tunkeunut.
Messun aikana oli hän mielessänsä vannonut, ett'ei hän enää koskaan tapaisi Señoraa, sillä hän tunsi olevansa liian heikko jättämään lemmittynsä, jos tämä toden teolla tahtoi pidättää hänet lähtemästä. Parhaissa aikeissa hän siis kaupungille lähti. Klubiin hän ensin ajoi. Siellä oli jotensakin tyhjää ja autiota.
RICHARD. Mut jos tuon teinkin rakkaudesta häneen? ELISABETH. Niin silloin hän sua toden totta vihaa, Kun moisin veritöin sa rakkautt' ostat.
Nämät tulivatkin kaikilta tahoilta muutamat hänen kauneudestansa, vaan usiammat suurelta rikkaudeltansa vietellyt. Kaikki kantoivat edes uhrinsa hänen sydämensä altarille, vaan turhaan! Jos hän rakasti jotakuta eli ei, oli salaisuus suljettu omaan sydämmeensä. Yksi ja toinen kyllä tiesi siitä kuiskata, vaan se näytti niin vähän toden mukaiselta, ettei sitä kukaan uskonut.
Siitä neuvoteltiin toden perästä, Hanna ehdotti Rivieraa, Helena mainitsi Jaltaa Krimin niemellä, jossa hänen sukulaisillansa Koshelskyillä oli kaunis huvila, nyt tyhjänä. Mutta Hanna kiivastui ja lausui melkein liian jyrkästi, että sellainen tuntematon kylpypaikka kuin Jalta ei ansaitse ajatellakaan.
Hän muisti vähän ylempänä olevan penkereenkin, joka yhä vieläkin kasvoi arpaheinää ja johon oli uuneja kaivettu ja niitä pienillä puilla lämmitetty pienen tytön kanssa. Eikö toden totta pistänyt siitä vielä esiin maatunut, nokinen arinatiili! Hän hengitti nopeammin ja riensi ylös tutusti mutkittelevaa polkua saunan luo, joka oli hiukan ylempänä törmän rinteessä.
Mun köyhän suur' ol' rikkaus: Toden into, haaveen hurmailus. Nuo tenhovietit vielä suo: Lieskaava viha ja lemmen lento, Tuo poltto suloinen ja hento, Takaisin nuoruus mulle luo!
VIOLA. En, pikku viekas sydänkäpyseni, ja kuitenkin vannon kaiken pahuuden paulojen kautta, ett'en ole se, jota osoittelen. Oletteko te talon neiti? OLIVIA. Jos en vääryydellä itseäni omista, niin se olen. VIOLA. Jos se olette, niin, toden totta, omistatte itsenne vääryydellä; sillä mikä on omaanne niin, että voitte sen antaa pois, ei ole omaanne niin, että voitte sitä kieltää.