United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turun yliopiston prosessori H.G. Porthan oli, näet, äskenmainittuna vuonna kuollut, ja Juteini julkaisi sen johdosta »Åbo Tidningissä» allaolevan surua uhkuvan runon murheensa osotukseksi. Surun aihetta hänellä todellakin oli, sillä opettaja oli opastanut ja kehotustakin antanut nuorelle runoilemaan yrittelevälle. »Mies on ollut, mies on mennyt ah! kuin rindani ahdistuupi.
"Sen saamme nähdä!" vastasi hän salaisesti huoaten; mutta samassa heitti hän uhkamielisesti päänsä taaksepäin ja laski minut luotansa. "Täytyykö sen siis todellakin tapahtua? Oi Ilse!... Sen täytyy tapahtua, lapseni!... Ja ole nyt hiljaa äläkä tee elämääni raskaaksi! Muistele mummoasi hänkin tahtoi sitä!"
Eräässä kohden päiväkirjassaan kertoo kirjailijatar Runebergin sanoneen tästä runosta: »On merkillistä, kuinka se on ihastuttanut kaikkia.» Kun kirjailijatar muistutti hänen mieleensä, että juuri hän itse siitä kiittäessään oli sitä ylistänyt, vastasi hän: »Niin, niin tein todellakin.
Kun kauppias parka sai nähdä Robertin, niin hänen kasvojensa ilme osoitti niin suurta hämmästystä ja sekaannusta, kuin hänen omassa tunnossaan todellakin olisi ollut jotain pahaa.
Minä jätin hyvän vanhuksen, joka lempeästi koetti lohduttaa minua, siihen uskoon, että luulin jonkun aaveen todellakin minua peljättäneen, sekä käskin hänen vaan mitä vahvimmin sulkea ikkunanluukut. Sitte lukitsin kaikki ovet ja menin ylös kirjastoon. Minä tunsin itseni hyvin väsyneeksi.
"No, kummastuttaako se teitä niin suuresti?... Todellakin, te ette ole vielä nähneet häntä luutnantinpuvussaan! Mutta minusta pitäisi jokaisen tuntea hänet sivilipuvussakin sotamieheksi. Rykmentti, missä hän palvelee, on Z:in kaupungissa ja hänellä on nyt muutama kuukausi virkavapautta... Minä olen ylpeä Dagobertista.
Ei, semmoista miniää ei ole toista koko maailmassa! »Siinä sinä olet oikeassa, naapurin emäntä», sanoi Witt. »Enkö minä aina ole sanonut sitä? Soisinpa todellakin, että hän olisi *minun* miniäni, että Kalle olisi ottanut hänet!» »Se olisi ollut paha tytölle; hän on liian hyvä Kallelle», sanoi Swart. »Ei, naapuri, hän on ja tulee aina olemaan *minun* miniäni!» Elonkorjuu oli ohi.
Muutamia kuukausia myöhemmin, ennenkuin hän oli nainut Mariannen, oli hän rikkonut nämät välit. "Loppuko, aivanko loppu?" kysyi Sérafine taas taisteluun vaativalla ja hymyilevällä katseella. Hän oli todellakin vastustamattoman viehättävä. Ei koskaan Mathieu ollut nähnyt häntä niin kauniina, niin leimuavan himoisena saada heti tyydyttää oikkunsa.
Jos hyvä tilaisuus todellakin tekee ihmisen varkaaksi, niin on varmaan meidän lainsäädäntömme tähden, joka tekee mahdolliseksi tuon kauhean suuren määrän viinakapakoita ja olutkrouvia, se pahe, josta nyt on kysymys, laajennut kauhean suuressa määrin. Tämä täytyy jokaisen rehellisen ja puolueettoman ihmisen myöntää.
"Kuvaa todellakin." He olivat nyt päätirehtori Arnellin talon edessä. Cecilia veti päivänvarjonsa kokoon, pani sen olkapäätänsä vasten ja soitti porttikelloa. "Asutteko te tässä?" kysyi herra Vigert. "Asun, toisessa kerrassa. Tämä on papan talo." "Siinä näyttää olevan erinomaisen sieviä asuntoja", jatkoi Vigert, katsellen ylöspäin. "Hyvin sieviä, varsinkin talvisaikaan.