United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tiijä huutia, poika, kiitossanoissa ei koskaan ole lisäsanoja", lausui Lassi. "Kyllä minä panen lisäsanat", kuiskasi Olli Riston korvaan. "No mitä panisit?" "Panisin näin: "Risto, Lassin pyytöpoika Pyytäjä pyövelin ruoka Sitoi langan saunannurkkaan Viritti pielehen veräjän; Jänöt kantoi kainalossa Isän aitasta varasti, Ja puput lankahan pujoitti.
Lapset kokoilivat kappaleet ja menivät uuninkupeelle penkille istumaan ja ihmettelemään niin äkkiarvaamatta saatuja tavaroitaan. "Tuta te tämän tälti?" kysyi pienin tyttö, laitellen kappaleita päällekkäin. "Tuo joka nyt lyyppe", neuvoi vähän isompi tyttö. "Mittee niillä on, jota ne lyyppee?" kysyi taas pienin. "En minä tiijä", sanoi toinen.
Isä koveni: »No etkö sie nyt tiijä mikä on se suora pötky, jolla on vielä rikku piässä?» Poika muljautti alta kulmainsa.
Touhukkaana jatkoi äiti tosissaan, kuin puoli-itsekseen selitellen: »Ei tässä tiijä aikoo ja hetkii, milloin Herra kuttuu isäsj ja äitisj tuomijosa eteen siunii kasvatuksestasj. Niin jotta aikanaan tässä on siustaa huolj piettävä.» Manasse niiskasi nenäkynttelit lyhemmiksi, ylemmä, synkisti katsettansa entistä epäluuloisemmaksi ja huolehti hiljakseen itseänsä jo aivan oven luo.
"Se on viinaa", selitti poika, joka oli vanhin heistä, ja oli tarkkaan seurannut pöydän ympärillä olevain tekoja. "Onto te mantteeta?" kysyi vielä pienin. "En minä tiijä", sanoi taas toinen tyttö. Poika kurkisti päätänsä lähemmä sisariaan ja sanoi hiljaa: "Sain minä kerran pikarin pohjalta salaa sormella maistaa; ei se ollut hyvin makeeta."
HOFFMANN. No, miltä kohden arvelette sen katkenneen? KALLE SAVOLAINEN. Juur nilikasta, tahi siitä nilikan paikoilta. HOFFMANN. Tietysti se heti ajettui. KALLE SAVOLAINEN. No eihän sitä niin tiijä sannoo. Eikä tuossa vielä niin mitää näkyvee ollut, mutta sempätähen mie juuri tänne, aikanasa HOFFMANN. No niin, no niin. Missä hän nyt on? KALLE SAVOLAINEN. Tallissa neät. HOFFMANN. Tallissa?
"On kyllä, mutta Tuovilan Annako sinusta huolisi?" "Eipä tiijä, olenhan se minäkin nuin komianlainen poika. Kun mennä pyhänä olimme marjassa, niin tein minä Annalle ropposen ja Anna sanoi oikein ihaillen: kiitos Risto, sinä olet oikein nälli! ja minä poimin Annalle kourallisen hyvin kauniita vattuja, ja Anna sanoi: takki, nälla Risto!