United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamana iltana tuli Iiwanan kotiin paronin passari Grönros toiwottamaan onnea nuorille kihlatuille, jotka silloinkin istuiwat wierekkäin Iiwanan salissa. Hän terwehti Iiwanaa ja hänen waimoansa sanoen: "Toiwotan sydämmestäni teille onnea. Kaupungissa on tuskin ketään joka ei ottaisi osaa teidän iloonne ja onneenne.
Kun ensimmäiset tunteet ja liikutukset oliwat siwu menneet, terwehti Juho Ainaa ja Leena Mikkoa; molemmat pyysiwät tulokkaita olemaan terwetulleita. Nuoremmat weljet ja sisaret hyppeliwät Mikon ja Ainan ympärillä ja hokiwat: "Mikko, Mikko, Aina, Aina!"
Poski, leuka sekä huulet oliwat warjotut tuuhealla, harmaansekaisella parralla; otsa oli korkea, pään kiire paljas. Katsanto oli wakawa, teräwä, synkkä; mutta jos joku wastaantulija terwehti, lensi samassa kaswoin yli mitä lempein wälkähdys ja terwehdys wastattiin höyliydellä, joka näytti tottumusta ylhäisiin, hienosti siwistyneihin seuroihin.
Minulta ei tullut niin pian lähdetyksi, ja Kerttu oli jo silläwälin hawainnut minut akkunasta. Kun isännän kanssa menin huoneeseen, tuli hän portailla meitä wastaan. Hän terwehti heti iloisen näköisenä ja weti minua kädestä perässänsä huoneeseen. Heti kun tulimme saliin, osoitti hän iloisesti kukkiansa ja muita huonekaswejansa ja sanoi: "katsokaa, eiwätpä kukkani enää ole surkastuksissaan.
Hän puki waatteita ylleen ja oli raittiin näköinen. Hän näytti mieliwän tulla saliin, jonkatähden minä wetäysin pois, ett'ei hän huomaisi häntä pidettäwän silmällä. Hän tulikin pian ulos ja terwehti minua. "Kuinka nyt woitte?" kysyin minä häneltä. "Jumalan kiitos, olen nukkunut pitkäksi ajaksi ja sydäntäni on helpottanut", sanoi hän. "Jumala on siis kuullut teidän ja meidänkin rukouksemme?"
Se sisälsi hänelle käskyn paikalla lähteä Bomarsundin linnaan, jonne osa hänen kanssa tullutta sotawäkeä oli määrätty linna=wäen lisäksi. Hänellä ei ollut aikaa muuta kuin pikimmältä käydä ystäwänsä Aleksin luona sanomassa hywästi. Aleksis oli ikkunassaan ja katseli ulos, huomaamatta Ernestin tuloa, ennenkuin tämä hänelle terwehti. "Mikä wahinko, että meidän tulee erota", sanoi Aleksis.
"Mitä kaikkea", huudahti hän, "Aleksiko täällä, jonka kewäällä jätin Turkuun!" Upseri kawahti, tullen Ernestin wastaan, ja terwehti häntä, kätellen iloisesti. "Niin, kuten näet, minäkin olen täällä." "Ja tuo nainen, jota puhuttelit, se on minusta kuin unennäköä." "Se on minustakin niin, hywä Ernest.