United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhus antoi soihdun Totilalle ja asettui vastapäätä Tejaa kalliolohkareelle. Muut kolme viittasivat käsillään jäähyväiset ja lähtivät kaupunkiin päin totisina ja ajatuksiin vaipuneina.
Joka kerta kun hän lähti huoneestaan tai kääntyi johonkin palatsin käytävään, luuli hän huomaavansa, että hänen taakseen tai viereensä ilmestyi ja taas hiipien katosi haamuja, joiden tarkoituksena näytti olevan vartioida häntä, mutta samalla pysytelläitse huomaamattomina. Hän pääsi tuskin poikansa haudallekaan vartioimatta. Turhaan hän kyseli Vitigestä ja Tejaa.
"Ja pysyvät ominasi", sanoi Teja hiljaa, "vaikka toinen olisi kuningattarena. "Hän jakaa hänen kruununsa, ei hänen sydäntään." Tämä vaikutti Rautgundikseen. Suurin silmin hän katseli Tejaa. Hildebrand huomasi tämän ja päätti antaa pääiskunsa. "Kuka voi ja kuka tahtoo kääntää sydämiänne", sanoi hän. "Onneton, voimaton varjo siksi muutut vain, jos hylkäät vaatimukseni ja rikot pyhän, pyhän valasi.
Vitiges oli lähdössä ystäviensä ja sotajoukkojen päällikköjen kanssa erääseen joen rannalle pystytettyyn telttaan. Silloin tuli esille roomalaispukuinen mies, näköjään hyvinvoipa porvari, ja kyseli innokkaasti kreivi Tejaa, Tagilan poikaa. "Minä olen Teja. Mitä sinulla on asiaa, roomalainen?" kysyi tämä. "Tahdon vain jättää sinulle tämän maljakon. Kuten näet, on sinetti aivan eheä."
"Pysähtykää, roomalaiset! Roma, Roma eterna." Ylväänä hän kulki Tejaa vastaan. Roomalaiset tunsivat hänen äänensä. "Roma! Roma eterna", vastasivat hekin ja pysähtyivät. Tejakin tunsi äänen. Hänen kilvessään törrötti kaksitoista keihästä. Hän ei jaksanut enää pidellä sitä. Hän ei enää ajatellutkaan kilven muuttoa tuntiessaan tulijan. "Ei kilpeä ollenkaan! Sotakirveeni! Nopeasti", huusi hän.
"Kerrotaan kaikenlaisia juttuja olit kerran Kreikassa vankina " Teja nousi. "Salli minun pitää se salaisuutenani. Kenties kerron siitä toiste. "Olin hullu kerran uskoakseni onneen ja rakastavan jumalan hyvyyteen. "Olen saanut katkerasti katua sitä. "En enää koskaan usko. "Hyvästi, Vitiges, älä nuhtele Tejaa, vaikka hän onkin toisenlainen kuin muut."
Gootit menivät iloisina Tejaa tervehtimään. Roomalaiset väistyivät nopeasti Cetheguksen tieltä rupeamatta puheisiin hänen kanssansa. Ainoastaan Cassiodorus meni vakavin askelin hänen luokseen, laski kätensä hänen olkapäälleen, katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Cethegus, voinko sinua auttaa?" "Et, minä autan itse itseäni", vastasi tämä ja lähti yksinään ylpein askelin huoneesta.
Kuningas oli poistanut läheisyydestään Vitigeksen ja Hildebadin lähettämällä heidät sotajoukon mukana asioille Istriaan ja Galliaan, ja kiukkuista Tejaa vastusti kaikin voimin Hildebrand-vanhus, joka ei tahtonut kokonaan heretä luottamasta viimeiseen amaliin. Teodahad sai puuhissaan voimakasta apua, kun hänen päättäväinen puolisonsa saapui takaisin.
He puolustautuvat sillä, ettei se voi muka olla hulluutta, kun nerokas Cetheguskin ottaa osaa siihen. Oletko sinä todella aseliitossa Tejaa vastaan?" "Olen ja lähden täältä suoraa päätä anna, Johannes, minun alkaa ilman arvanlyöntiä Vesuviukselle. Kuninkaan vartiovuoro alkaa." "Se miellyttää minua, Cethegus." "Kiitos. Se säästää sinulta monta huolta, Rooman prefekti", vastasi Cethegus.
He olivat saaneet suuren etumatkan sillä aikaa kuin Belisarius puolusti palavaa leiriä Hildebadia ja Tejaa vastaan. Mutta äkkiä uusi pelästys goottilaisen ratsuväen torvet kajahtivat aivan läheltä. Vitiges ja Totila olivat, nähtyään, että leiri oli valloitettu, taas nousseet hevosten selkään ja ratsastivat miehineen leirin ympäri molemmilta puolin hyökäten pakenevien kimppuun sivuilta päin.