United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun hän ne avasi, norahti kyyneliä ohimoille. »Te erehdyitte lohdutellessanne minua ja käskiessänne lääkärin vakuttamalla vakuuttaa, ettei tautini ole ollenkaan vaarallista, sillä juuri sitä itkin. Minä sydämeni pohjasta toivoin kuolevani. Ehkä se olisi sittenkin onnellisinta ollut.» Neiti Smarin meni kammariinsa ja itki: Mikä isku Esterille, jos Laurin tunteet eivät kestäisi.
KNOX. Sentähden ettet minua vielä tarvitse. RUTHWEN. Kyllä, Knox, sinä et tiedä miltä tuntuu maata unettomana ja katsella elämäänsä. Sinun olisi pitänyt tulla, Knox! KNOX. Oli liian aikaista. RUTHWEN. Liian aikaistako? Mitä sillä tarkoitat, Knox? KNOX. Kun olet niin pitkälle päässyt että tahdot kuolla, Ruthwen, silloin minä tulen. Sinä erehdyt tautini suhteen, Knox.
Täti oli ennen hyvin tarkka siitä, ettei pieninkään velvollisuuteni päivän ohjelmassa siirtyisi sijaltaan tai jäisi täyttämättä. Nyt on aivan toisin. Hän pysyttää minut tarkasti erossa entisistä velvollisuuksistani. Hän on tautini aikana oppinut tulemaan toimeen ilman minua, nyt tahtoo hän taitoaan näyttää. Niinkö? Vai tahtooko hän ainoastaan säästää minua?
Jos minä olisin ollut terve ja iloinen olisi varmaankin Jumalan tahto ollut, että hän olisi jakanut kaiken hyvän kanssani ja niinpä mahtanee Jumalan tahto myöskin olla että saman rakkauden pitäisi saada jakaa minun suruni ja tautini; mutta tässä kohden olivat tohtori K. ja Taivahan Herra eri mieltä kuta enemmin hän puhui tohtorista, sitä enemmän näkyi hänen vihansa häntä kohtaan enentyvän.
Jaakko Worse ei voinut väittää tätä puhetta vastaan; hän murisi vaan hiukan ja hieroi vatsaansa. "Oletko koettanut Riga-balsamia?" kysyi Randulf. "Oletko hullu? Onhan tautini sisällinen." "Ja sinä et luule Riga-balsamin kelpaavan sisällisesti käytettynä? Jos saat oikeata lajia, niin se on terveellistä sekä sisällisesti että ulkonaisesti käytettynä, sen mahdan minä tietää!"
Tautini kesti kauan ja monta kertaa luultiin minun jo kuolevan.
Minun viime tautini oli näet ollut jommoisia mielen-vian oireita, jonka hän tiesi perintötaudiksi äitini suvussa monta polvea taaksepäin. Että tämä kohtaus nyt oli ilmaantunut minussa, siihen oli tosin syynä se, että minä liian mielivaltaisesti olin antaunut kaikenlaisiin hourekuvatuksiin, johon tuli lisäksi joutilaisuus, jota hän tiesi minun aina käyttäneeni kotona ollessani.
Siitä minun teeskennelty tautini ärtyi aivan kauheaksi, ja sentähden minä pyysin neljännespullon konjakkia eli whiskyä ja otin siitä aika kulauksia, sen mukaan, minkä muka kipeä mies voi.
Ei se ole kuoleman tauti, se on luuvaloa helvetin tuskain kanssa; rujoksi voin minä tulla, vaan en kuole. Miksi olet ääneti, Knox? KNOX. Sentähden että puhuminen on tarpeetoin. RUTHWEN. Jos tietäisin että tautini olisi kuolemaksi, niin en odottaisi; tekisin itse siitä lopun. KNOX. Se on suorin tie helvettiin. RUTHWEN. Oi, Knox, älä sano niin!
Kun minä nimittäin tautini tähden tulin lääkärin tarpeesen, tarjousi eräs lääketieteen tohtori palveluksekseni, mutta minä en saattanut pidättää nauruani, kun minä hänen tunsin samaksi henkilöksi, joka hiljan oli partani ajellut. Kysymykseeni miten hän niin yhtäkkiä oli muuttunut parturista lääkäriksi, vastasi hän osaavansa ja toimittavansa näitä molempia toimia.