United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Selitä, poika! Kostoksi kova-osainen Nosti kyntensä koholle. TAINA. Kuka nosti? AINO. Mistä kosti? VANHA JOUKO. Jatka, poika! NUORI JOUKO. Tappelimme Niinkuin metsot soitimella Tärähteli hiekkatanner. Sinne se kupertui kurja. TAINA. Kuka nyt kupertui? lausu! NUORI JOUKO. Ensin hän yleni maasta, Kuusen alta kurkkuhuni, Siitä kasvoille kapusi, Silloinpa sipaisin miestä Kupehilta luisin kourin.
"Juhaniako tarkoitat?" kysyi Antti. "Häntä. Sinun henkeäsi hän vaanii... siitä olen varma..." "Kumma mies", virkkoi Antti. "En ymmärrä lainkaan. Kun Varsankalliolla yhdessä tappelimme kuolemaa vastaan, lupasi hän itse ikuista ystävyyttä.
Pahaisista paitaressuista pitäen kaswoimme me samalla salolla, saman järwen rannalla juoksentelimme, löimme leikkiä, otimme rannan litteillä kiwillä woileipiä järwen tyyneltä pinnalta ja tappelimme tawasta yhdestäpuolen kylän poikien kanssa ... niin, kaikki ilot ja surut tuliwat sillä tawalla jaetuksi ja me kaswoimme ikäänkuin yhdeksi sieluksi ja sydämeksi.
Viisi vuorokautta ratsastimme yötä päivää, tappelimme ja näimme vilua ja nälkää. Kuudentena päivänä kuulimme ruotsalaisten sotahuudon ja tunsimme lampaanpaistin käryä. Takaanpa, Lindsköld, että söimme oinaan mieheen. Koko leiri oli levotonna. Kuninkaan luultiin hukkaan joutuneen, ja Arvid Horn lähetettiin henkivartijain kanssa hakemaan. Aiotko kirjoituttaa Triskin nimen sisaresi muistokirjaan?
Vanhus hengähti hetkiseksi ja alotti taas: "Olen minäkin ollut vaaran hetkellä mukana, sen tiedät. Silloin olivat asiat alusta loppuun toisenlaiset kuin nyt. Yli puoli vuosisataa on jo kulunut siitä, kun olimme Warsovan edustalla. Me tappelimme kuin jalopeurat kolme päivää ja voitimme. Mutta olipa meillä siihen aikaan erilainen komento, ja itse Kaarle X matkassamme.
"Täytyikö sinun ottaa osaa sotaretkeen?" kysyi Swart. "Ei, kiitoksia paljon", vastasi Witt, "niin viisas minä olin, etten minä sotaan mennyt. Ei, seuraavana päivänä me lähdimme ja saimme kaksinkertaiset annokset ruokaa palkinnoksi siitä, että olimme niin hyvin marssineet, ja illalla me tappelimme kaduilla, niin että veri virtana vuosi katu-ojassa, ja me emme antaneet emmekä saaneet mitään armoa.
Kolmhalko kohotti hitaasti suuren päänsä ja katseli taivaaseen: Voi häntä, joka siihen aikaan toimi täällä kuninkaan nimessä. Hän ei tietänyt muusta kuin omasta pelostaan. Mutta sitä emme me kivekkäät tunteneet. Salamana iskimme sinne, missä meitä vähimmin odotettiin. Me kärsimme vilua ja nälkää, tappelimme, kuolimme, mutta mies se, joka parhaiten uskalsi! Vaijettiin hetkisen.
Siinä oli meille kyllin, että me molemmat istuimme samalla koulupenkillä, luimme läksymme samasta aapiskirjasta, tappelimme toinen toisemme puolesta, peitimme toinen toisemme pahantekoja, että yhdessä ongiskelimme, poimimme pähkinöitä, kuljeksimme, kävimme varastamassa hedelmiä puutarhoista ja munia linnun pesistä, sanalla sanoen vietimme yhdessä kaikki päivän hetket luvallisissa sekä kielletyissä askareissa.
Ei, seuraavana päivänä me läksimme ja saimme kaksinkertaiset ruoka-annokset palkinnoksi siitä, että olimme niin hyvin marssineet, ja illalla me tappelimme kaduilla niin, että veri juoksi virtoina katuojissa, ja me emme antaneet emmekä saaneet armoa. Schweriniläiset kiittivät Jumalaa, kun me seuraavana päivänä marssimme pois kaupungista.
Erosin vaimostani; hän oli kaunis kuinkas muuten ja hyvä tarpeeksi ja lopulta me tappelimme kuin lohikäärmeet Filisteassa. Jouduin kaksintaisteluun, useampaankin, piti paeta, kuljeskella, ja viimein osuin tänne. Lääkäri vei runoilijasta voiton. Jälkimäinen ei ole tappiosta pahoillaan.