United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Viimein hän nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo heräsi ja alkoi lähtöänsä laittaa. Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja käskenyt tammaa lähtemään.

Sen salaperäiset nurkat viettelivät Hinkkiä paikasta paikkaan, vetivät, kutsuivat, aivankuin joku haltija tai sanokaamme Hinkin jumala olisi taluttanut häntä ja yhä sanonut hänelle: katsos tätä, ja katsos tuotakin paikkaa, ja muistatko sitäkin sokkelia siellä Katajanokalla, tai vielä sitäkin siellä Hermanninkaupungilla, tai Söörnäisissä, tai siellä Töölöön puolella.

Ester Larssonin papurikko oli pillastunut, Sagerin raudikko oli seurannut kumppaninsa esimerkkiä, ja uljas ratsastaja oli mennyt kuperkeikkaa, jolloin Ester, joka suoriutui asiasta paremmin, oli tarjonnut serkulleen hevosensa ja hänen pyynnöstään taluttanut hänet ravintolaan, luullen hänen pahoin vahingoittuneen ja tarvitsevan pikaista apua.

Huusihan isä tosin kuollessaan, että hän on taluttanut sieluja kadotuksen kuiluun ja helvettiin, vaan vakuuttihan lääkäri, että se on hermo- ja aivohäiriötä. Kuinka se on mahdollistakaan? Ei, hyvä Jumala! jos kerran taivasta on olemassa niin siellä varmaan, aivan varmaan, isälläni on asuin-sijansa."

Puhuessaan oli hän auttanut Klettermaier'in ylös ja taluttanut häntä vajaan: Mene sisään Klettermaier ja levähdä käski hän. Minä tahdon sen! Klettermaier totteli, hän tunsi että Wappu tällä hetkellä oli hallitsija.

Mahdotonta oli tuosta pahasta päästä! Aamulla oli hän ajanut portin pieleen toisen aisan poikki. Pelkäsikö se varjoaan? oli selko siitäkin saatava! Kapteeni päätti lähteä kuutamossa illalla ajamaan. Kun hän iltapuolella tuli talliin, kohtasi häntä kummallinen näky. Iso-Ola oli taluttanut hevosen keskelle lattiaa ja seisoi uhkaamassa sitä puiden vasten otsaa nyrkkiään.

Hän näki kuin unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa. Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin. Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea lastansa alas.

Edellisessä tunsin saman vääräjalkaisen ukkoressun, joka minut ennen, näytelmässä, oli paikoilleni taluttanut, ja jälkimäinen oli sama veitikka, jota kirjeen viemisen tähden olin karamelleilla ravinnut. "Poika, mitä sinä tahdot?" ärähti minulle vanhus. "Puhutella Margarethaa kahden kesken", lausuin minä vapisten kunnioituksesta. "Ei hän osaa suomea, mene matkaasi", oli ukon epäkohtelias vastaus.

"Viipyykö Teidän Majesteettinne kauvan Drottningholm'issa?" kysyi herra Pereira, autettuaan Kristiinan sen lumivalkean ratsun selkään, jonka eräs hänen tallirengeistään oli taluttanut esille. "Vaan tämän päivän.

Vahinko ei liene kumminkaan ollut niin hengenvaarallinen kuin Ester oli luullut, sillä tuskin hän oli auttanut ritarinsa alas satulasta ja taluttanut hänet huoneeseen, ennenkuin tämä alkoi toipua nähdessään vanhat ystävänsä ja katetun pöydän.