United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä tästä itsein rohkasin: Sydämen' hälle aukasin; Nyt silmänsä hän maahan loi, "Jaa" hänen huuliltansa soi; En luullut olevani maassa, Oi! olinpa kun taivahassa. Min tehdä voin, sen hälle tein Ja kukkavihkosta vein, Ja palkinnoksi muiskun sain Mä silloin tällöin kullaltain; Kun ken ei nähnyt syleilimme Ja autuaana riemuitsimme.
Ja hän kuin äiti, joka rientää pojan avuksi kalpean ja huohottavan ja haastaa äänin tätä tyyntäväisin, nyt mulle: »Tiedät, olet Taivahassa, ja että Taivahass' on kaikki pyhää ja mitä tehdään, rakkaudesta tehdään. Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni sun muuttaneet, nyt arvaat, koska tää huuto noin on sua hirvittänyt.
Herra kenraali on meitä käskenyt eikä suinkaan tahdo, että vieraansa, erittäin tämmöiset vieraat, jää oven ulkopuolelle!" "Jumala taivahassa! Teidän Majesteettinne!" sanoi nyt kenraali Hammer. kuninkaalle niin korkeasti, että kaikki sen kuulivat, "se on Konrad enoni, alaupsieri Wallan ja varmaan hänellä on vanhat vanhempani muassansa!"
Oi, se valo kirkkahampi Puoli-päivän paistetta: Ihmisill' on taivahassa Sovitettu Jumala! Kaikki saavat anteheksi Kautta veren Karitsan, Uskossa kun pakenevat Armohelmaan Jumalan. Oi, sen armon runsautta, Rakkauden suuruutta! Isä antoi ainokaisen Rakastetun Poikansa Sovinnoksi synneistämme, Jolta me nyt vapaina Synnistä ja kuolemasta Saamme häntä palvella! Kiitos, Isä taivahassa!
ja pelkään, että niin on erheen vanki, mikäli kuullut olen taivahassa, ett' apuun lähtenyt lien liian myöhään. Nyt mene, käytä sanaas ynnä muuta, mi olla saattaa pelastukseksensa, hänt' auta niin, ma että lohduttaudun. Beatrice on se, joka käskee sua; ma tulen sieltä, jonne jälleen halaan: lähetti Lempi näin mun haastamahan.
Anna uusi hengen voide, Uusi viha syntihin, Sydämehen veres voima Vuodatta'os tuorehin! Uusi luomus ollakseni Ylösnousemuksessas, Hengelläsi hehkuvalla Täytä, rakkaudellas! Herra, Sinus' ainoassa Minulla on elämä, Maassa sekä taivahassa Vapahtaja, Väkevä, Sinä ollos uudenvuoden Kaikki päivät kanssani: Kunniaksi nimellesi Johda vaellukseni. "Monrepos" Mun leponi. »Monrepos». Kuink' ihana!
Heräjämisen hetkeen siirryn siksi ja kerron, että unen hunnun kirkkaus repäisi, joku huus: »Mit' teet sa, nouse!» Kuin nähdä omenapuun kukkasia, joist' enkeleill' on ilo ynnä juhlat ijäiset taivahassa, saivat kerran Johannes ynnä Pietari ja Jakob ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan, mi murtanut ol' unen raskahamman,
Ja niinkuin nainen siivo, itsestänsä ijäti turvallinen, mutta toisen erheestä kuullenkin jo arastuva, niin muutti näköään Beatrice myöskin; pimennys moinen Taivahassa ollut lie silloin, koska kärsi Voima korkein. Sanansa jatkui sitten, mutta ääni niin oli toinen, ettei kasvonsakaan sen enempätä olleet muuttunehet.
YLIOPPILAS, Josp' oikein korkean opin saisin, Niin että kaikki oivaltaisin, Mitä taivahassa ja maassa lie, Ja luonnost', tietehest' ois täysi selko! MEFISTOFELES. No, oikea on, jota käytte, tie. Teit' älköön siinä mikään hajoitelko! YLIOPPILAS. Hartaasti lemmin tiedettä, Vaikk' ihanaa on iloitella, Ja suvilomall' iloisella Vapaana aikaa vietellä.
Luokse hiivin hiljaksensa, Lausuin samoin asiani. Otsa kirkastui jo isän, Ylös nousi, lausui vainen: "Kiitos Herran! rauha maassa Olkoon kuin on taivahassa!" Lähdimme niin talvisäähän. Kyrön joen rintehellä seisoo Ikäarvoisena vanhuksena Pappilamme; punaiselta hohtaa Kauvaksi jo iso asuinsuoja.