United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kaatui, eikä nähnytkään, Mi seuraus ol' iskun tään, Mi he'elmä työnsä parhaan. Soi toisin onni hänellen, Jolleka Suomi riemuiten Nyt kantaa kiitoksensa. Työns' hedelmän hän näkee jo: Työn suuren suuri palkkio Näin tuli osaksensa. Kun jouten toiset haaveksi, Niin taistoon silloin uskalsi Hän maansa eestä armaan. Ei nähty hänen taantuvan, Vaikk' usein työtäns uhkaavan Hän näki hallan harmaan.
Nään taakseni taantuvan taantumistaan Ajan lapsuus-onnen ja uskon, Ja menneisyyteni taivaalla vaan Nään kultasen kaunihin ruskon. Olin onnellinen kun luojassani Näin taaton mä hellän ja rakkaan: Hänen suojassaan kun lienen mä vain, Heti vaikerruksista lakkaan. Vaan nyt on lapsi jo viisastunut, Tuon unelman maailma vienyt, Ihannett' en usvaksi arvannut, En luojaani luonnoksi tiennyt.
Koko syksyn ja talven alun pysyi hän jörömäisenä, kalpeni kalpenemistaan ja karttoi kaikkea ihmisseuraa niin paljo, kuin suinkin taisi, ilmoittamatta edes kasvatusisällensäkään, mikä häntä oikeastaan vaivasi. Sormulassakaan ei hän käynyt, niinkuin ennen ja vaikka hän usein soitteli viuluansa, näytti hän rukkiukon mielestä paremmin taantuvan, kuin edistyvän sen käyttämisessä.
Mutta en luule kenenkään, kuinka rikaslahjainen hän lieneekin siveellisesti sekä henkisesti, ajan pitkään voittavan mitään laiminlyömällä julkista jumalanpalvelusta. Olen nähnyt monen, joka ylpeydessään on vetäytynyt pois kanssaveljistään ja heidän harrastuksistaan, heikontuvan siveellisesti ja silminnähtävästi taantuvan.