United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on. P. Cajander. Kaupin linna. Uljaasti Kauppi herra ratsastaa linnastaan, Ja poikasensa pieni on hällä seurassaan. Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien, Hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen.
»kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.» Runolaulaja itse taas, joka nyt viedään huoneen ylimmälle sijalle, on siinä kaunis, »kuin hohtees' auringon satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on».
Hyvin Herra kaikki teki: Silloin, kun Hän hyväks näki, Pani surun suitsimiksi, Pahat päivät päitsimiksi, Ajoi niillä viisaasti, Synnin orjan seisahti. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on suloinen! Kyllä Herra huolen pitää: Kasvattaa sen, mikä itää, Sijallaan suo satehen, Antaa aamukastehen, Armosta myös poutaa antaa, Kasvun korjuusenkin kantaa. Häneen, sieluni, saat luottaa.
Kuin ihmeen kautta, itsestään se putoo nyt heti rantaan toiseen taikka toiseen, miss' ensi tiedot saa se tuonen-teistään. Kun paikka sille säätty on, sen samoin säteilee jälleen muoto-luova voima kuin ennen eläessä jäsenien. Ja niinkuin ilma, sade-usmaa sankka, sätehen sattuen, mi siihen taittuu, väreillä koristaupi kirjavilla,
Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen; Ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; Iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, Ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan. Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.
Katso'ote karjoani, viitsiöte viljoani kesä kaikki kaunihisti, lehen aika leppeästi, lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa! "Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko! Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen!
Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on. Paavo Cajander. Runo. Suomalaisen alkeisopiston vihkiäisissä v. 1878.
Ja ompi niinkuin riemu taas näyttais riemullen, ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan. Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on. Helsinki.
Luullaan Tulevan Marcion konsuliksi. Häntä Sokeat tunki kuulemaan ja kuurot Näkemään häntä; eukot sormikkaitaan Ja rouvat, tytöt vöitään, huivejansa Viskoivat hänen tielleen; aatelisto Kumarsi niinkuin Jupiterin kuvaa, Ja kansa lakeillaan ja huudoillansa Satehen aikaan sai ja ukkosjyryn. En moista ole nähnyt. BRUTUS. Capitoliin! Nykyisiin korva kiintyköön ja silmä, Mut sydän tulevaisiin.
Kuin ihmeen kautta, itsestään se putoo nyt heti rantaan toiseen taikka toiseen, miss' ensi tiedot saa se tuonen-teistään. Kun paikka sille säätty on, sen samoin säteilee jälleen muoto-luova voima kuin ennen eläessä jäsenien. Ja niinkuin ilma, sade-usmaa sankka, sätehen sattuen, mi siihen taittuu, väreillä koristaupi kirjavilla,