United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja sitten tulivat hänen omat johtajansa, kaikki hänen raa'at, panettelevat, likaiset, liehakoivat sikiönsä ja syyttivät häntä! Se oli ihanimpia hetkiä minun elämässäni. »Minä en voi kuvata sitä, mikä seurasi näitä sanoja! Koko se raivo, jota kaikkien näiden ihmisten jonkun aikaa oli täytynyt hillitä, puhkesi ilmoille korvia särkevällä pauhulla.

Hän kuvitteli mielessään tuon kurjan naisen tilaa, joka nyt orpona, pettäneenä ja petettynä, istui lapsensa kera autiossa kodissaan. Seinät syyttivät, katto tahtoi murskata hänet. Mitä hän oli mahtanut kärsiäkään, ennen kuin hän oli päättänyt ottaa tuon ratkaisevan askeleen ja tunnustaa kaikki miehelleen. Ei riitä, virkahti Topi julmasti. Kuulehan eteenpäin!

Tosiasia ainakin oli, että rouva Lepailleur aina Antoninin kuolemasta asti oli ollut synkkämielinen. Toiselta puolen oli heidän perhe-elämänsä sietämätöntä, mies ja vaimo syyttivät aina toisiaan pojan kuolemasta ja tyttären paosta ja raivosivat toisiaan vastaan kuin kaksi samaan häkkiin sulettua petoeläintä.

He paljastivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkivät niitä poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmistä parannukseen. Mutta kukaan heistä ei sanallakaan mainitse mitään pahaa henkeä, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttivät itse ihmistä ja ylistivät jumalan suuruutta.

Me heitä lepyttämään, mutta silloin syyttivät he meitä siitä, ettemme heistä välittäneet, että heitä tahallamme laiminlöimme, että meillä oli ikävä heidän seurassaan, että miksi sitten olimme menneet naimisiin, kun emme heitä kuitenkaan rakastaneet. Mutta elä nyt ole lapsellinen, sydänkäpyseni... Elä!

Kumppanien poikettua juhlallisuuden jälkeen olutmyymälään läksi Sören puujalkansa ja keppinsä avulla käydä nilkuttamaan kotiin päin, taistellen koko sen puolen peninkulman matkan sydämmessänsä vanhaa vihollista vastaan, s.o. ajatuksia, jotka toisiaan milloin puolustivat, milloin syyttivät.

Hän luuli taikka kumminkin toivoi isänsä olevan puhtaan siitä rikoksesta, josta Martti ja Leo syyttivät häntä, eikä hän kuitenkaan ollut tarpeeksi rohkea astumaan esiin, vakuuttaaksensa heitä heidän väitöstensä perättömyydestä, sillä hiljainen ääni hänen rinnassansa kuiskutteli hänelle, että, kun päähän päästäisi, oikeus olisi päälle-kantajien puolella.

Neljännesmiehen avustamana hän raahasi naisen ulos huoneesta ja jätti hänet portaitten luona vartioivien sotamiesten haltuun. Tutkinta jatkui. Läsnäolijat saivat pian tottua samanlaisiin kohtauksiin. Useat lapset syyttivät vanhempiaan. Joukko, joka laamannin mielestä oli vangittava, kasvoi toista vertaa suuremmaksi, ennenkuin tutkinta hämärissä keskeytettiin seuraavaan päivään asti.

Kun, näet, runoilija joutui iälliseksi, syyttivät hänen täysikasvuiset poikansa tuomioistuimen edessä häntä iän heikontamana mahdottomaksi hoitamaan talouttansa.

Durnovo sai "virkalomaa" ja poistettiin siten valtakunnanneuvoston istuntosalista. Stolypin oli voittanut. Maalisk. 28 p. duuma ja valtakunnanneuvosto taas saivat kokoutua. Välikysymyksen muodossa ne syyttivät ministeristön puheenjohtajaa vallankaappauksesta. Kerrassaan sopimattomalla tavalla Stolypin puolustautui tätä moitetta vastaan: ei hän vaan tsaari oli antanut puheena-olevat ukaasit.