United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tahdotteko tulla kanssani vähän syrjemmäksi, sir», lausuin. Cluny vastasi tekevänsä sen mielellään ja seurasi minua heti, mutta näytti olevan hämillään ja hajamielinen. »Ensiksi on minun nyt, sir», alotin, »kiitettävä teitä anteliaisuudestanne.» »Joutavia!» huudahti Cluny. »Eihän tässä anteliaisuudesta ole kysymys?
Durward maksoi pyöveleille heidän saatavansa, ja he, niinkuin sanansa pitävät miehet ainakin, väistyivät syrjemmäksi, niin etteivät voineet mitään kuulla pitäen kuitenkin pahantekijän kaikkia liikkeitä tarkasti silmällä.
»Pidä suusi, Le Glorieux», käski herttua, »ja sinä Toison d'Or, joka olet liian perinoppinut, jotta puhettasi voisi ymmärtää, käypäs vähän syrjemmäksi ja tuokaa tuo konna vähän likemmäksi. Kuules, sinä lurjus», tiuskasi hän nyt tylyimmällä äänellänsä, »tiedätkö kullan ja hopean erotuksen muutenkin paitsi kun ne kolikkoina astuvat silmiesi eteen?»
Toistaa taas hiljaa: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!... Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?... Kiitos! Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä.
Vietyään tyttärensä vähän syrjemmäksi tempasi Virginius puukkonsa ja pisti häntä sillä rintaan, sanoen: "Ainoastaan tällä tavalla voin pelastaa sinun kunniasi, lapseni." Sitte kääntyen Appiuksen puoleen lausui hän: "Tällä verellä vihin minä sinun pääsi manalan jumalille." Puukko kädessä tunkeutui hän väkijoukon läpi pois ja läksi leiriin.
Siinä painiskeli miehet, kierien yhtenä myttynä pihamaalla, paksuna pilvenä kohosi pöly heidän jäntevien jalkojensa alta. Kauan piti Matti aikamiehen tavoin puoltaan, sysäten vähän väliä vastustajansa syrjemmäksi, eikä hänen käytöksestään voitu varmaan päättää, oliko miehellä tosi vaiko leikki mielessä.
Alli viittasi naisia menemään syrjemmäksi ja kävi istumaan vanhan, kaatuneen puun rungolle sekä veti Anteronkin istumaan viereensä. »Päästäkää irti!» pyysi hän taas. »Minua on kovasti kielletty; en tiedä, uskallanko.» »Päästäkää auki remeli, se vaivaa minua niin kovin. Minun sieluni on musta.»
»Kylläpä arvasin, että hänellä oli ollut näin hyvä opettaja», virkkoi Ludvig; »mutta minulle on tärkeätä saada vastaus ensimäiseen kysymykseeni. Oletko nykyään saanut mitään tietoja sisarenpojastasi? Siirtykää syrjemmäksi, hyvät herrat», lisäsi hän, kääntyen kamariherrojensa puoleen. »Sillä tämä asia ei kuulu muille kuin minulle.»
Minä juon morsiusparin menestykseksi!» Niin sanoen kohotti kirkkoherra maljasensa äsken vihittyjä kohti ja joi yhdessä vierasten kanssa. Ilo ja tyytyväisyys loisti kaikkien kasvoista. Mutta Miihkali otti morsiantaan kädestä ja vei hänet syrjemmäksi suuren pihlajan alle, joka seisoi kuin vuosisatojen ikäinen muisto muiden keskellä pihamaalla. Sinne he kävivät istumaan.
He olivat siirtyneet syrjemmäksi, mutta turhaan, sillä ei Miihkali heitä enää ollenkaan huomannut; hän istui omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Hän ei huomannut mitään eikä siis Elinaakaan, joka ulos tultuaan levottomuuden sekaisella ilolla katseli ympärilleen ja huomasi ensin Eliaksen, vaan ei tämän veljeä. »Eihän häntä näy!» sanoi hän pettyneenä. »Maija Liisa, näitteköhän vain oikein?