United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta yhtä nopeasti oli Nymfa taasen kaukana poissa. Kiihoitettuna vastustuksesta ja Nymfan pilkasta koetti Pan vieläkin häntä saavuttaa. Mutta nyt ei Nymfa enään seisahtunut, vaan pakeni yhtä mittaa. Pan perässä. Peljäten mielestään ilkeätä jumalata lensi Syrinki tuulen nopeudella eteenpäin. Tullaksensa vielä kepeämmäksi nakkasi hän joutsensa ja viinensäkin pois.
Syringin ilo oli oleskella Artemiin eli Dianan kanssa, jonka seurueesen hän kuuluikin. Tälle siveälle, puhtaalle jumala-immelle oli hän pyhittänyt elämänsä toiminensa päivinensä. Tämän seurassa metsästäen Syrinki samosi vuoria, laaksoja, metsämaita, ajellen joutsellaan metsän nopsajalkaista viljaa.
Nyt ymmärsi Syrinki, ettei hän voinut välttää takaa-ajavaa Pania, joka jo kuului takana hengähtelevän. Mitä tehdä? Hänen tuumailunsa oli lyhyt. Rukoillen korkeita jumaloita pyysi hän päästä tästä elämästä ja hypähti Ladoni-virtaan. Pan, joka tuli heti perässä ja jo luuli saavuttavansa Nymfan, ojensi käsivartensa vangitakseen hänet syliinsä.
Niin hän istui pöydän päässä silmälasit nenällä, syrinki sormessa, ja hyräili hiljaa pistellessään tiheitä pisteitä koruompelukseen paidan rintamuksessa. Joutuisasti työ ei sujunut; sillä näkö ei enää ollut selvä opas varmalle kädelle. Mutta eihän ollutkaan kiirettä piti vaan siltä näyttämän.
Ja kun hän näin muiden Nymfain joukossa kulki korkean Artemis-jumalan sivulla, niin olisi kaukainen katsoja miltei luullut häntä itse solakaksi jumalattareksi, ellei jumalattaren olisi ollut tapa jumalallisten hartiainsa yli kantaa kultaista jousta ja kultaista viineä, kun sen sijasta Syringin joutsi ja viini oli koristetusta sarvesta. Näin jalon ja uljaan näköinen oli Syrinki.