United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ovatpa nähneet haltijan sormenjälkiäkin vainajan vyötäisillä, jalassa tai kaulassa, taikka itsensä haltijan jonakuna sydänyön hetkenä uida viilettävän virtaa pitkin veden alla, niin että vain kohisevat aallot sen kulkua osottavat. Kenenkä nyt taasen on vuoro? Kenkään ei tiedä, mutta kaukana ei onnettomuus silloin ole. Pieni nuotiotuli lekotti laskupaikalla, koski alensi ääntään.
Hän astui puitten alle suojaan, mutta kauvan ei käynyt yhdessä kohdin seisominen, rupesi kovin vilustamaan. Sydänyön jälkeen poistuivat pilvet taivaalta, ilma kävi valoisammaksi mutta samalla kylmemmäksikin. Hän kääri huonon vaippansa paremmin ympärillensä ja kiiruhti kulkuaan. Mutta kukas tuossa tulee? Mies, ja aivan likellä jo. Ei auttanut muu kuin rohkeasti mennä eteenpäin.
Martin luostarin munkille sano hänelle paljon terveisiä minulta, ja tunnus-sanana voit mainita, ettei hän saanut »Jumalan haltuun» suustansa, kun me viimeksi lausuimme jäähyväiset sydänyön aikana.
Seuraavana iltana täti Beauchamp pyytämällä pyysi saada viedä isäni ja äitini ja minun vaunuissansa muassaan Bath'iin. Hän ei tahtonut viipyä hetkeäkään, sitten kuin sir John kerta oli tullut valmiiksi, ja sydänyön aikana lähdimme matkaan. Soihdunkantajia juoksi vaunujen vieressä pimeitä ja autioita katuja. Suuri kaupunki oli kuin kuollut.
Hyökkääjistä piti viidentoista rynnätä kumpaiseenkin rakennukseen, mutta kuitenkin olivat useammat kääntyneet isompaa rakennusta kohti. Oltiin juuri valmiit rynnäkköön, kun odottamaton tapaus pidätti talonpoikain askeleet. Kujan suusta kuului pyssynlaukaus. Kamalalta se kajahti sydänyön hiljaisuudessa. "Mitä hiidessä tämä merkitsee?" sanoi Yrjö Sormuinen.
Sydänyön aikana Syyskuun 19 p:nä 1888 menimme Döbeln laivalle, alottaaksemme pitkää matkaamme Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin. Oli ihana kuutamo-ilta. Helsinkimme näytti niin kauniilta, hiljaiselta ja rauhalliselta, levollisesti uinaillen täysikuun valossa. Tukholman ja Göteborgin kautta kävi matka.
Päästä sydänyön aikaan ja minä palaan huomisaamulla varhain, niin, voit itse tulla mukaan.» »Ei käy», Sosia virkkoi päättäväisenä. »Muuan orja oli kerran tottelematon Arbakeelle, eikä siitä orjasta sen koommin enää mitään kuultu.» »Mutta lakihan suojaa orjaa.» »Laki on niinkuin se luetaan. Tiedän, että Arbakeella on aina laki puolellaan. Ja mitä hyötyä minulle on laista, jos kerran olen kuollut!»
Pilattu. Seuraavana aamuna, juuri neuvoksen istuessa rouvineen aamiaispöydässä, toi palvelija sanoman, että virkalähettiläs oli sydänyön aikana kuollut. Vaikk'ei surkea ilmoitus ollut odottamaton, vaikutti se kuitenkin alakuloisuutta aviopariin, joka aina oli kunnioittanut ja pitänyt kelpo miestä suuressa arvossa. "Ja miten erosi hän?" kysyi neuvos tukalan vait'olon perästä.
Kuin viattomat, säikähtyneet lapset rientävät he hädän hetkellä, keskellä sydänyön hiljaisuutta apua etsien. Ei auttajaa, ei apua. Yö vain ja äänettömät kesäöiset vedet. Etäältä kuuluu vain paimenkellon kirkas kutsu, jakaen valoisan kesäyön rauhan lohdun ääntä.
Noin se keskusteli kahden kesken, Jumaliset, hurskaat paimenpuolet. Minä kuulin kaiken kyökin kautta, Mietin: jahka tulen suuremmaksi, Kuulemani maailmalle soitan, Täss' on heikon heikko soitelmani. Sydänyön on taasen hetki Oi kuin onkin synkkä yö! Taasen voimat viimeisetkin Vaatii multa päivätyö. Kaikkialla nukkuneita, Taikka torkkuvia vaan; Henget saattakohot heitä Rauhaisesti nukkumaan!