United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kallis sydänkäpyni", lausuin minä, "rehellisesti ansaittu leivänkannikka ". "Niin kyllä; mutta minä en tahdo kuulla mitään enää leivänkannikoista!" arveli Dora. "Ja Jip'in täytyy saada lammaskotlettinsa joka päivä kello kaksitoista, muutoin se kuolee!" Hänen lapsellinen, viehättävä käytöksensä lumosi minut.
Nuku äitis helmassa, siinä olet turvassa. Siinä surutonna olet niinkuin kukka lehdossa, pieni lintu pesässä. Minun sydänkäpyseni! Nuku unta makeaa, uni voimat vahvistaa. Mailman kiistatanterella usein myrskyt raivoaa, vastatuulet puhaltaa. Kukatiesi kohtaavat ae sinuakin, lapseni, oma pienokaiseni. Vahvistu, mun poikaseni! Nuku, sydänkäpyni! Vielä valvoo äitisi.
Ennen pitkää Schirenekin saapui sinne, hiukset hajallansa ja hätäisesti puettuna, sata tyttöä perässä, kukin kantaen tulisoittoa. "Minun sieluni, mikä sinun on?" "Ei mikään, sydänkäpyni; kaikki muuttuu pian hyväksi," vastasi Alroy, poimien ylös ja tutkistellen murtuneen tikarin palasia, jotka hän juuri oli huomannut.
"En", lausui Steerforth. "Se oli Walker, suloinen sydänkäpyni", vastasi Miss Mowcher, "ja hän polveusi pitkästä Walker'ien sarjasta, joilta minä olen perinyt kaikki Hookey'n tilukset". Minä en ole koskaan nähnyt mitään Miss Mowcher'in silmän vilkutuksen kaltaista, paitsi Miss Mowcher'in itsehillinnön.
"Jos sinusta mun pitäisi erota sydänkäpyni!" virkkoi Helena ja taaski itku salpasi häneltä äänen, kun hän katseli hengetöntä lastaan. Sitten, toinnuttuaan, hän lisäsi: "Niin, niin. Esa ei saa tietää mitään asiasta, eivätkä Pilveiset eikä kukaan muu kun te, äiti". "Sinä siis, tyttäreni, käyt lapsen ottamassa?" virkkoi Lovisa. "Minä kyllä sill'aikaa vartioin tätä pienokaista".
Nyt minä olisin valmis yrittämään vaikka mitä. Minä tahtoisin, että meillä olisi siivet, ja silloin me lentäisimme pois." "Katso, minun täytyy tervehtiä tuota kilpavoittajaa. Täytyykö minun hellittää sinun kädestäsi! Kallis käsi, jää hyvästi. Ajattele minua, sillä välin kuin minä puhun, sydänkäpyni. Se on tehty. Anna takaisin kätesi taikka minä kuolen. Mitä tämä on?"
Pikku vaimoni tuli ja istui polvelleni, hyväilläksensä minua levolliseksi, ja veti lyijyskynällänsä viivan nenävarttani myöden alaspäin; mutta siitä ei ollut mitään päivälliseksi, vaikka se oli sangen hupaista. "Etkö luule, rakas Dora", sanoin minä, "että olisi parempi, jos nuhtelisit Mary Anne'a?" "Voi! Minä en voisi, Doady!" sanoi Dora. "Miks'ei, sydänkäpyni?" kysyin lempeästi.
"Pyydän anteeksi, sydänkäpyni; minä olen teihin ihastunut, enkä muoteihin, siinä on juuri eroitus; mutta kaikessa nöyryydessä tunnustan että vaikka nykyistä muotia niin hyvästi edustetaan kuin nyt, en kuitenkaan ole siihen tyytyväinen." "Oh, mr Crowfield!" "Niin, en voi sitä auttaa että niin on. Mutta minä väitän ettei tässä ole minua rehellisesti pidetty.
Silmäni olivat kyyneliä täynnä ja minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut kaatumaisillani maahan. "Siunatkoon poika parkaa!" huudahti Peggotty, tarttuen minuun. "Mitä tämä on? Puhu, sydänkäpyni!" "Ei suinkaan hän ole kuollut! Oi, hän ei ole kuollut, Peggotty".
Ei se ole sen tähden, etten rakasta teitä. Yhtä paljon ja enemmän, kultaseni. Se on sentähden, että luulin sitä paremmaksi teille. Ja jollekulle muulle lisäksi. Davy, sydänkäpyni, kuuletteko? Voitteko kuulla?" "Kuu-u-u-len, Peggotty!" nyyhkytin minä. "Oma poikani!" lausui Peggotty äänettömällä säälillä. "Mitä aion sanoa, on. Että te ette saa koskaan unhottaa minua.